Minun satavuotias Suomeni

Liisa Rämö
Minun satavuotias Suomeni
Liisa Rämö

LUKIJALTA On tammikuu, kova pakkanen ja maa on ohuen lumipeitteen alla. Auringon valo hehkuu metsän laidassa aivan puiden latvojen takana, muu taivas on kuulaan valkoinen. Jänis juoksee pellolla kohti metsän laitaa ja häviää lopulta tummaan tiheään kuusikkoon. Talven tuoksun voi tuntea ja sen hehkun nähdä.

Helmikuussa tie on harmaan valkoinen, vierustaa koristavat valkeat kauniit nietokset. Puut ovat kuurassa. Taivas on kauniin sininen, se on koristeltu hennolla läpikuultavalla pilvihattaralla. Puro virtaa hiljaa mutkitellen tanssivan lumihelman alla, kelohonka kuuntelee veden ääntä.

Maaliskuussa metsäpolulle on painautunut oravan jäljet, polku laskee kiemurrellen järven rantaan. Auringon säteet sinkoilevat rantapuiden takaa ja saavat hennon hangen kimaltamaan. Järvi ei ole hiljainen vaikka se onkin jääkerroksen alla. Jään kumina on mahtava, järvi haluaisi jo keinua auringon säteissä. Kevät tekee tuloaan.

Huhtikuussa metsä on jo vihreä, kallio on pukeutunut mahtavaan jäämekkoon. Vanha petäjä makaa lappeellaan sammalpedin päällä, sen vahva kaarnapeite on nähnyt metsän nukahtavan ja heräävän vuosi toisensa jälkeen. Punarinnan korkea ja hauras visertely soi kauniisti keväisessä metsässä, aivan kun sen kutsuisi kesää luokseen.

On toukokuu, maa on saanut kylmän lumipeitteen. Eikö punarinnan laulu kutsunutkaan kesää luokseen? Leskenlehdet kurkkivat lumen alta, ne näyttävät sinnikkäiltä, mutta silti niin haurailta. Tuuli puhaltaa kylmästi, luonto näyttää nukkuvalta. Auringon säteet pilkottavat harvakseltaan pilvien takaa, voisipa jo toivottaa kesän tervetulleeksi.

Kesäkuu herättelee luonnon vihdoin eloon, ilma on lämmin ja niitty vihreä. Omenapuun herkät valkoiset kukat puhkeavat kukkaan, ne ovat niin hentoja ja hämmästyttävän kauniita. Luonnon kukat kurkottavat kilpaa kirkasta taivasta kohden, nauttien auringon säteistä vesisateen jälkeen. Kauan odotetun kesän huumaava tuoksu kantautuu sateen piiskaamalta niityltä. Kesä on vihdoin tullut.

Heinäkuussa lammen ranta on vehreä ja vesi tyyni. Maisema on illan hämärtäessä rauhallinen ja auringon hehku on painumassa metsän taakse. Kaunis siniharmaa taivaan kansi peilautuu veden pintaan. Lammen raikas tuoksu ja luonnon hiljaisuus leijuvat yötä odottaen. Luonto kumartaa kiitollisena tästäkin päivästä.

On elokuu, puutarha on valmistanut antimensa ennen syksyn tuloa. Marjapensaat hehkuvat punaisina, omenapuun oksat roikkuvat maata kohden kannatellen hedelmiään. Yrttipenkin tuoksu on huumaava, se houkuttelee luokseen ihastelemaan satoaan, ruohosipulin hempeän violetti kukka on niin kaunis. Kesäkukat ovat hurmaavilla väreillään houkutelleet perhoset luokseen, ne tanssivat ilmassa kukkaloisteen hehkussa. Puutarha on ojentanut antimensa, samoin luonto.

Syyskuussa harjun päällä on hiljaista, tuuli koskettelee hennosti puun latvoja. Jäkälä on kauniin harmaata, aurinko antaa sille säteillään hopeisen hohteen. Kävyt ja neulaset lepäävät jäkäläpeitteen päällä. Harjun päältä näkee sinisen taivaanrannan, taivas näyttää valtavalta ja voimakkaalta, vaikka onkin tyyni. Auringon laskiessa metsä hämärtyy ja ilma tuntuu kylmältä. Syksy alkaa saapua.

Lokakuussa maa on saanut lehtipeitteen, kauniin keltaiset ja punertavat lehdet ovat leijalleet hiljaa syystuulessa maahan. Kanervat nauttivat raikkaasta ilmasta, katajan tuoksu on voimakas. Havupuut ovat tumman vihreitä, aivan kun niiden väri olisi syventynyt ilman kylmetessä. Lumihiutaleet alkavat leijailla kirkkaalta taivaalta, ne tanssivat keinuen tuulen vireessä. Talvi tekee tuloaan.

Marraskuussa lumiukko nauttii talvesta, on sillä pikimustat silmät ja oranssi nenä, huurteinen luuta kainalossaan. Lumipeite ei ole paksu, mutta valaisee voimakkaasti pimeää iltaa. Lumiukko jää seisomaan talven armoille, liekö häntä enää huomenna ole. Talvi on monimuotoinen, joka vuosi erilainen. On aika nauttia talven valkeudesta, aina kun se on mahdollista.

Joulukuussa ensimäisenä adventtina nurmikko kuultaa vihreydellään lumipeitteen alta. Jouluvalot kimaltelevat pihatuijan oksilla. Keijunmekko seuraa vaihtelevaa ilmaa piharakennuksen reunaan kietoutuneena. Itsenäisyyspäivänä sinivalkoinen lippu nousee salkoon, luonto kumartaa hiljaa. Joulu hiipii meitä kohden. Olkoon se ainakin mielissämme valkoinen, toivottavasti myös muutenkin.

Hyvää itsenäisyyspäivää 100-vuotiaalle Suomelle 6.12.2017.


Kommentit (2)

  • Vuodenkierros

    Mukavasti riimiteltyä tekstiä sen jokaiselta kuukaudelta. Sinivalkoiselle 100 v. Suomelle !

  • Suometar100

    Todella hyvä teksti, hyvin tuli mielikuvat joka kuusta! Onnea Suomi 100v!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: