Miten täysiä, tarkoituksellisia ja salaperäisiä hetket ympäristössä nyt ovatkaan: loputtomiin muutokseen liittyviä värejä ja tunnelmia. Vuodenaika vaihtui.
Kesä alkoi elää jatkuvaa huippukautta. Oravat ja siilitkin rouhiskelevat tunnelmassa. Käärmeet kuumentavat kallioita. Syvämetsän karhut hierovat korvia. Tähdet, kellot ja vuokot ihmettelevät värisilmin luontoa, josta kaukaisista ilmoista tulleet muuttolinnut laulavat läheisiä tarinoita. Puiden kädet humisevat.
Ihminen ei liene ikinä liian vanha tai vaivainen kokemaan toukokuun nuorekkaan tunnelman ja odotuksen ääntä.
Mutta kun talven turvallinen pimeys kuoriutuu, valo paljastaa myös ihmisen vajavaisuuksia. Luonto tuijottaa haastavana silmiin, ravistelee haaveita hajalle.
Kirkastuneessa valossa olen äkkiä pistävästi näkyvillä. Toiset ihmiset ja ympäristö porautuvat vikoihini.
”"Sitten huudan. Muutun huudoksi.”
Tapahtuu, etten kykene hyppäämään jääkiekkohuuman syövereihin. Käärijä-kuume vain hermostuttaa. En osaa mennä mukaan yleiseen riemastukseen, mökkikauteen, terassisorinaan, purojen solinaan, kaupungin toritunnelmaan?
Maailman hätä painaa, sota, kidutus, nälkä. Käperryn. Maailma repii. Olen syyllinen, enkä vähiten omien kesähaaveiden tähden.
Toki näen toiveiden ja myös hyvien näkyjen viestejä ympärillä, mutta en osaa vastata. Jähmetyn unelmieni kangastukseksi. Olen ansioton.
Silloin karkaan lähimetsään, syvälle, kauemmas, ettei kukaan huomaa, kunnes pysähdyn ja muistelen Einari Vuorelan säkeitä.
Käy toukomailla tuttu narskutus, / siell´ lentää rääkkä iltahämärään / ja naapurista tuli tuikuttaa; / nyt äänsi huuhkain, vuorten kummitus, / ja rääkkä säikkyi taasen lentämään / kuin hämyn silmä sammuin pellon taa.
Sitten huudan. Muutun huudoksi. Huudan ahdistusta ulos. En ajattele, en ajattele. Linnut viskautuvat kauemmaksi jääden ehkä silti lähelle. Siili suhahtaa näkymättömästä maisemasta toiseen. Käärme sihahtaa muille kiville. Karhu kaataa karatessaan metsän.
Siinä huudossa sulaa viime lumi. Huuto puhdistaa. Huudossa yhdyn jääkiekkomatsin kotikuoroon ja porisen yleisöpadassa Käärijästä. Huudon mukana lennän ihmisjoukkoja kohti, rääkkä.
Palaan metsästä. Kaupunkiäänet kohisevat yhä vastaan, mutta huomaan, että se kaikki on yhteydessä onnesta mykistävään kesään.
Kirjoittaja on kirjailija ja vapaa toimittaja.