Elämänparven yksinäisyydestä

Kahden juhlan lähestyessä lähdin äänestämään ja käymään kirkossa valmistautumassa pääsiäiseen. Miksi käännyin takaisin?

Olenko, reppana, syntynyt väärään aikaan ja kohtaan? Pitäisi jaksaa pelata, tehdä kauppatulosta ennen pääsiäistä ja siunata voitonvarmaa äänestämistä.

Ketä äänestän? En ole löytää ideologiaa, yhteneväistä kehitysvalmiutta, enkä rakkautta siinä merkityksessä kuin sen olin toivonut ja rukoillut.

Ikäännyn Andersenin sadun Rumaksi ankanpoikaseksi, vaikka olin luvannut lentää kohti kauniin ja nuorekkaan joutsenen vapautta, kuten sadussa käykin: tasa-arvoa ja lempeyttä kohti, ja oikeudenmukaisuutta.

Parhaillaan kuuluu yleiseen media-asiaan arvostella monia ihmisiä ja puolueita, tuomita lähes koko Venäjä tai hehkua vapaudesta tarkistaa syntymäosansa miehenä tai naisena.

Vaikka en ole löytää itseäni näistä joukoista ja vaikka tahtoni olisi hyvä ja paha, en tahdo olla penseä, en välinpitämätön, vaan oikealla mielellä.

Politiikkaan kuuluu pelaamista, mutta tahtoisin muistuttaa, että kautta vuosisatojen ihmiskunnan etiikka julistaa hyvyyden olevan yhteisöllisesti ja yksilöllisesti pahuutta väkevämpi energia.

"Yhtäkkiä joutsenet lentävät läheltä yli.”

Kirkon johto hyökkää sielunvihollisena Venäjällä, mutta kristitty kansa sielläkään tuskin on yhtä kelvoton.

Mutta tunnen olevani kelvoton kuin Venäjän kansa. Tuskissani herään aamuisiin kauhuihin, kuolemanpelkoon. Sairastan yhtä monta pitkää yötä kulkutautia kuin nielen ahdistukseni orjanpiikkejä repiäkseni kieleni sielulliseksi hiekaksi ja räpyläni haipuviksi kynnenjäljiksi hautausmaalle sotien uhreja liki.

Kuulen kateissa, häpeissä ja katkerana ristinpuilla markkinapaikoilla ympärilläni käytävää keskustelua, jossa Kristus lupaa muistaa katuvaa ryöväriä paratiisissa. Näen kansanjoukkojen piinan ja pilkan ja viimeistään kun kaksi teloitettua meistä kolmesta, Kristus ja se toinen, on taas karannut luotani joutsenina taivaalle tavoittamattomiin, annan yhä periksi.

Maailma repii minua Rumana ankanpoikasena ristiltä alas, sulaudun massaan ja lähden etsimään sekä tyhjää äänestysnumeroa että messua, jossa voin kirota osaani.

Niinkö? Enkö tosiaankaan ole vapaa uskomaan? Vaikka en tunne joutsenen siipiäni? Eivät ne vieläkään kanna.

Yhtäkkiä joutsenet lentävät läheltä yli. Rukouksentapaista elämänvaloa laulaen käännyn äänestyspaikkaa kohti.

Kirjoittaja on kirjailija ja vapaa toimittaja.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos