Suomen turvallisuusympäristö muuttui pysyvästi tai ainakin erittäin pitkäaikaisesti huonompaan suuntaan vuosi sitten. Venäjän raaka hyökkäyssota Ukrainaan alkoi, ja 24.2.2023 sota on kestänyt vuoden eikä loppua näy.
Suomalaisten myötätunto ja auttamistahto ukrainalaisia kohtaan on pysynyt vahvana. Tänne paenneet ihmiset ovat saaneet vapaaehtoista pyyteetöntä apua, ja monet heistä ovat aloittaneet integroitumisen suomalaiseen yhteiskuntaan lasten koulunkäynnin, omien opiskelujen ja töiden myötä. Luonnollista on, että moni myös suunnittelee palaavansa kotimaataan jälleenrakentamaan sodan päätyttyä.
Toistaiseksi sodasta ei tällaisia uutisia näy, vaan tilanne on vakava, eikä Venäjän valtaamilta alueilta saada tietoa. Euroopan yhtenäiset toimet Ukrainan tukemisessa ovat onneksi edelleen vakaita. Suomi osallistuu muun muassa aseapuun, vaikka pitää samalla huolen omasta sotilaallisesta kyvykkyydestään.
Suomalaisten puolustustahto on korkealla tasolla, ja asevelvollisuusjärjestelmän ylläpito kautta vuosien on osoittautunut kestäväksi ratkaisuksi. Suomalaisista suuri osa on myös valmis sijoittamaan lisää varoja puolustuksen ylläpitämiseen. Pitkältä tuntuva tie kohti sotilasliitto Naton tuomaa vakautta sekä Suomen että koko Euroopan turvallisuustilanteeseen on toivottavasti loppusuoralla.
Tässä historiallisessa maailmanajassa tapahtuu suuria käänteitä, mutta tavallisen ihmisten tavallisessa arjessa tärkeintä on toivon ja luottamuksen vaaliminen: tästäkin selvitään.