Jos joku muu, kuin Iivo ja Kerttu Niskanen tai Krista Pärmäkoski, tuo mitalin Planicasta maastohiihdon MM-kisoista, ovat maailman kirjat sekaisin. Ja silloinkin puhutaan perinteisestä tyylin kilpailuista. Vapaalla tyylillä maailman kärki on jo karannut suomalaisilta.
Tulossa on siis yhdet urheiluhistorian tylsimmistä arvokisoista. Kaikkia lajeja hallitsee Norja. Venäjä ei ole oikeutetusti mukana Sloveniassa eikä muilla mailla ole maastohiihdossa mahdollisuuksia horjuttaa Norjan ylivoimaa. Mäkihypyssä saattavat ennakkoasetelmat olla ehkä vielä toisin.
Toisin sanoen päivän uutinen on se, kuka tulee toiseksi. Paitsi jos sekin on norjalainen. Miesten maastohiihdon maailmancupissa 2022–23 on hiihdetty 11 osakilpailua, jossa jokaisessa kilpailussa on hiihdetty joko kaksi tai kolme lähtöä eri matkoille. Vain kolmasti voitto on lipsahtanut vuonomaan hiihtäjiltä sivu suun; ranskalainen Richard Jouve on tehnyt sen kahdesti ja italialainen Federico Pellegrino kerran. Molemmat kilpailijat ovat saavuttaneet voittonsa sprintissä. Kahdeksan kertaa norjalaiset eri matkoilla ovat saavuttaneet talven aikana kolmoisvoiton. Toblachissa 4.2. miesten 10 kilometrillä Norja valloitti jopa seitsemän ensimmäistä sijaa. Siitä on vaikea repiä huumoria. Paitsi norjalaisten.
””Jos ei pysty yrittämäänkään, kannattaa viedä sukset vintille.”
Naisten puolella Ruotsi on lähes yhtä vahva kuin Norja miesten maastohiihdossa. Naisten maailmancupin 24 lähdöstä 13 kertaa voittaja on löytynyt Svea-mamman väreistä. Kahdeksan lähtöä on päättynyt sinivalkoisten väriin palkintokorokkeella, joten toivo jonkinlaisesta mitalista Suomeen elää vahvempana naisten tuomana. Kerttu Niskanen on näistä kahdeksasta palkintokorokesijasta ollut mukana viidesti.
Vaan mitäpä näistä menneistä, kun edellisistä kisoista ei saa mitään mukaan seuraavaan lähtöön. Yrittää pitää. Jos ei pysty yrittämäänkään, kannattaa viedä sukset vintille. Seuraavan viikon ajan hiihtoniilot ja kovimmat penkkiurheilijat joutuvat elämään toivorikkaudessa, jos Planicasta tippuisi pienen pieniä palasia kirjoitettavaksi suomalaiseen urheiluhistoriaan. Jos nyt roposia pitäisi jonkun puolesta lyödä, olkoon se sitten Kerttu Niskanen.
Voi että kun saisin olla taas väärässä.
Kirjoittaja on urheilutoimittaja.