Keuruulla Kivelänvuoren länsirinteelle valmistui vuonna 1955 hyppyrimäki. Mäen sijainti näkyy yhä jälkipolville hakkuuaukkona Lehtiniemeä vastapäätä Tarhian itärannalla. Hyppyrimäelle hintaa kertyi reilu miljoona markkaa, josta 800 000 markkaa saatiin avustuksena veikkausvaroista.
Puusta rakennetun mäkihyppytornin piirsi SVUL:n toiminnanjohtaja Arvo Lehto. Mäessä niin sanottu k-piste oli noin 30 metrissä, mutta huhut kertovat, että mäkiennätys olisi ollut 32 metriä. Mäen vihkiäiskisat käytiin 20.3.1955. Kilpailuihin ilmoittautui kaikkiaan 39 kilpailijaa yhdeksästä eri seurasta. Vihkiäishypyn teki Lehdon 10-vuotias Harri-poika.
Voiton vei Keuruun Kisailijoiden nykyisen puheenjohtajan Esa Palménin serkku Eino Kaakkolahti, joka molemmilla hyppykierroksilla ponnisti 29 metrin siivun. Vaikka Kaakkolahti tunnetaan paremmin pesäpalloilusta, ehti hän mäkihypyssä voittaa muun muassa nuorten SM-kultaa kolmasti vuosina 1946–1948.
Kaakkolahti kehui Kivelän hyppyrimäkeä hyväksi. Jos vielä hyppyrin alla olevasta luiskasta olisi hänen mielestään voinut poistaa maata, olisi saatu sellainen profiili, mitä mäki vaatii.
””Ei siis mikään huono tulos kylmiltään hypättynä”
Palmèn muistelee, että tuohon aikaan mäkihyppy oli varsin suosittu laji Keuruulla. Toimintaa pyöritti Keuruun Kisailijat. Ongelmaksi, kuten nykyäänkin monessa lajissa, muodostui vetäjien ja valmentajien puute. Parhaimmat juniorit kävivät Jyväskylässä Taulumäellä olevassa mäessä harjoittelemassa.
Yksi mäestä hypännyt rohkea keuruulainen oli Onni Haapala. Mäen yhteydessä olleessa suksivarastossa säilytettiin Kisailijoiden mäkihyppysuksia, jotka olivat kaikkien hyppääjien käytössä. Haapalan ensimmäinen lasku mäestä päättyi kaatumiseen. Hyppyrin nokalla lähti jalat alta ja mies kieri alastulorinteen vauhdilla. Haapala ei kuitenkaan antanut periksi, vaan kipusi sitkeästi torniin uudelleen. Toisella yrityksellä hän pysyi hyppynsä pystyssä. Mittaakin kertyi 19 metriä. Ei siis mikään huono tulos yhden lämmittelyhypyn jälkeen.
Kivelänvuoren hyppyrimäessä järjestettiin kisoja kerran kaksi talvessa. Varsinkin ensimmäisien vuosien aikana hyppyrimäki oli vilkkaassa käytössä. Mäen suurimmat käyttäjät olivat urheiluseurat ja niiden urheilijat. Vuosien saatossa toiminta alkoi hiipua, kunnes 1960-luvun loppuun mentäessä hyppytoiminta mäessä oli enää satunnaista.
Kirjoittaja on urheilutoimittaja.