Vain enkelinkuva puhtaalla lumella – ”Se voi olla kuin keuruttelisi, mutta siitä ei tarvitse maksaa konsultinpalkkiota”, kolumnisti Teppo Kulmala sanoo

8.2. 6:00

Verrattuna Ukrainaan ja muihin sortokohteisiin olemme etuoikeutettuja. Murheteot ovat paradoksi joka suunnassa. Aivan kuin mekään emme ansaitsisi hyvää osaa, koska sitä ei ole kaikilla.

Kuitenkin Keurusseudun talveen, kuten maan jokaiseen puhtaaseen lumeen sopii tehdä enkelinkuvia. Se voi olla kuin keuruttelisi, mutta siitä ei tarvitse maksaa konsultinpalkkiota.

Jos siis voit, voit katsoa ulos tai sulkea silmät ja vilkaista mielenmaisemaa. Saatat nähdä välähdyksen itsekseen heräävän aamun talvi-ilmeestä. Aamu. Uusi alku. Luonto on surullinen niin kuin me ja samalla toiveikas, toiveikas.

Olemisessaan luonto tuntuu julistavan korkeamman, viime kädessä salatun luomistyön sanomaa. Puut, linnut ja taivas kertovat, että on olemassa ihmeitä tuottava tahto elää, ja että ikiaikoja on tehty rauhanenkelin kuvia lumeen.

Vaikka sinulla ei olisi tarpeeksi sitäkään, mitä kohtuudella tarvitsisit, lämpöä, ravintoa, rakkautta, ovat aamut, ja toivo, kaunis maa ja tahto.

Toivoa on, kun on elossa ja kun löytyy se syvempi, jatkuvuutta lupaava tahto, jonka näemme luonnossa.

"Toivoa on, kun on elossa.”

Toivon maaperä on uuden lumen alla tullakseen näkyviin keväällä kuin hämmästys. Lumi on Luojan taideteos, tähtikiteiden universumi, heijastus. Siinä välkkyy helmiä, eläinten jälkiä, pesäkoloja, latuja ja unta, viime kesä, ikihistoria, sielumme mahdollisuutena auringossa näkyvä osa, joka on luotu elämälle, mutta ei sotilaille ampumahaudoiksi.

Aurinko nousee jo korkeammalle, maapallo kellahtaa kohti tähteä.

Lumi mietiskelee päivällä. Huokaa yöllä. Lumi luo kaipuuta, nukuttaa ja herättää, puron solina.

Kun pelmahtaa puhtaalle lumelle, se kertoo sanomaa, joka oman kylmän raikastuksensa ja valoisien muistojen tuntemuksensa tähden on Jumalan syliin sukellus, hetkeksi. Hetket ovat mitä meillä on.

Ei tapahdu, että sodantekijät kesken päivän kiepahtaisivat lumeen, aseitta, ja pelkästä tunteesta, että lunta sataa, ja riemusta, että maa ja eläimet tuottavat yhä ravintomme.

Jos niin tapahtuisi, he ehkä tuolla hetkellä tajuaisivat olevansa ihmisiä, vaikka ovat katastrofi.

Meillä Keuruun taivaan alla on ihmisen osa kuin lapsilla, joilla on lähtökohtana oikeus ihmeeseen, Ukrainassa, kaikkialla.

Kirjoittaja on kirjailija ja vapaa toimittaja.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos