Minä toivon

4.1. 6:00

On todella kummallista, että uudenvuoden päivään herätessä olo on niin erilainen. Ei tunnu enää ollenkaan joulukuulta, vaan todella vahvasti tammikuulta ja uudelta vuodelta. Ihan kuin joku olisi kääntänyt joulun ”pois päältä”.

Seinäkalenterin vaihtaminen aiheuttaa illuusion siitä, että uuteen vuoteen lähdetään taas puhtaalta pöydältä. Tai ehkä tunne liittyy siihen tosiasiaan, että kasvukauden ja kevätsesongin alkuun meidän tilallamme on vain noin 80 vuorokautta.

Vanhan kansan mukaan loppiaisesta alkavat härkäviikot eli selkäviikot. Juhlakausi on takana ja edessä pitkä arkinen työjakso.

Nykyaikaisten selkäviikkojen aikana kasvinviljelytilalla keskitytään laittamaan sellaisia asioita kuntoon, joita ei kasvukaudella ehditä eikä kasvukauden jälkeen jakseta. Alkuvuosi on varastojen läpikäymistä, inventointia, kirjanpidon viimeistelyä, rakennusten kunnostamista, viljelytarvikkeiden tilaamista ja ennen kaikkea uuden ideointia. Alkuvuoden aikana on hyvä panostaa myös omaan fyysiseen hyvinvointiin, jotta kesäkaudella jaksaa taas touhuta.

Vaikka maailmantilanne ei päästä meitä helpolla, viljelijöiltä pitää löytyä toivoa ja luottamusta tulevaan. Se on ehdoton edellytys koko yhteiskuntamme kannalta. Jos peltoja ei viljellä, ei tule ruokaa, jos ei tule ruokaa tulee nälkä.

Suomessa pellot ovat edelleen vapaita pommeista, miinoista ja vihollisen tankeista eikä työikäistä väestöä ole varattu sotatoimiin. Siispä tilaamme siemenet sekä lannoitteet ja menemme vakaasti kohti uutta kasvukautta.

Vuotta 2023 ajatellessa mieleeni muistui haastattelu futuristi Perttu Pölösestä. Pölönen puhui tulevaisuuden tekemisestä. Tulevaisuus ei siis ole jotain, mikä tulee tietynlaisena vääjäämättä, vaan voimme vaikuttaa itse siihen, millainen se on.

Uutiset saavat välillä aikaan tunteen, että istun vuoristoradan vaunussa, joka on juuri tulossa vapaan pudotuksen kohtaan, enkä voi tehdä muuta kuin huutaa.

Oikeasti tulevaisuus on avoin ja voin itse säädellä kuinka kovaa mennään seuraavaan mutkaan. Me voimme yhdessä tehdä tästä vuodesta paremman pitämällä huolta toisistamme. Elämme yhteiskuntana koska tarvitsemme toisiamme. Tehdään siis yhdessä töitä vapaan ja itsenäisen Suomen puolesta, tänäkin vuonna.

Synkästä maailmantilanteesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, päässäni on pyörinyt viime päivinä Jonna Tervomaan melkein kymmenen vuoden takainen kappale Minä toivon. Laulun kertoja iloitsee uudesta uljaasta aamusta ja tulevaisuudesta.

Samalla ilolla ja toivolla haluan itsekin kurkistella uuteen vuoteen. Toiveikasta uutta vuotta!

Kirjoittaja on riiholainen maatalousyrittäjä ja Keuruun kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos