Joulu tulla jollottaa

24.12.2022 6:00

Joulu on muistelujen aikaa. Mitä enemmän meillä on ikää, sitä kultaisemmat ovat varsinkin lapsuuden muistot. Kun joulu tulla jollottaa, muistan hämärät päivät, lumiset maisemat, piparin ja kinkun tuoksut. Jouluruoista lipeäkala oli yääk.

Jouluaaton varhaisimmat muistoni ovat jatkosodan ajalta. Ilmeisesti elettiin niin sanottua asemasotavaihetta, sillä niin isäni, setäni kuin tätini mies Tampereelta olivat perheineen yhdessä jouluaattona.

Tunnelma oli tiheä ja tupa täynnä väkeä. Kun kotitalon nimikin oli Peltola, äitini, vanhin veljeni ja renki Nestori olivat huolehtineet, että leipää ja särvintä riitti joulupöytään. Arkena juotiin korviketta, mutta jouluksi oli jostakin tiskin alta saatu kahvia.

Varsinkin rintamalta lomalle päässyt tätini mies, jota nimitimme Eino-sedäksi, piipahti usein eteisessä, vinkkasi miehiä mukaansa, ja loppuillasta alkoivat ukkojen nenät kummasti punoittaa.

Ainakin meille pojille joulupukin tulo oli illan kohokohta. Tontut olivat vieneet kirjeitä Korvatunturille, sillä toiveiden mukaan pukki toi usein hiihtovälineitä, huippuna uudet sukset.

Sedälläni oli eräänlaisena ottopoikana aikuisikään tullut Einari. Hänelle joulupukki toi nallipyssyn, ja ensi kokeilussa se pamahti. Pukki heittäytyi selälleen, ja ukot kiusasivat Einaria: ”Nyt sinä tapoit joulupukin.” Pukki kömpi sitten jaloilleen, ja säikähtänyt ja vapiseva ampuja saatiin rauhoittumaan.

Pari kertaa muistan jouluaamuna laitareessä vällyjen ja nahkasten välissä unisen matkan joulukirkkoon. Eniten ihmeteltiin kirkon jouluvaloja, sillä kotikylällä ei ollut vielä sähköjä.

Perhepiirissä oli kunnia-asia käydä maistamassa sukulaisemäntien jouluherkkuja. Joulupäivällinen nautittiin syntymäkodissani, ja viimeistään tapanina piti vierailla vanhimman ja myös toiseksi vanhimman veljeni perheissä.

Vielä 1960-luvulla tunnelmallista matkaa tehtiin hevosella. Oman lisänsä joulun aikaan toi sitten vierailu Kaija-vaimoni äidin syntymätalossa. Tuolloin appiukkoni valjasti hevosen, ja pimeää, synkkää metsätietä ajettiin nelisen kilometriä. Jouluvaloina olivat tähdet ja kynttilät.

Voi aikoja, voi tapoja. Kyllä on mennyt huonoon suuntaan meillä monilla joulun aika.

Jälkipolvi viettää omissa oloissaan aattoiltaa, nostaa tunnelmaa ja muistoja, kun luemme jouluevankeliumin sanomaa savonmurteella:

”Maria tehhä pyöräätti poejan, esikoesesa, kiäräs sen kapaloon ja panj aperuuhee, kun kievarista ei löytynnä ennee tyhjee tilloo.”

Kirjoittaja on emeritus kaupunginjohtaja ja urheiluhullu.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos