Kodikkuuden kauneus: ”Juomalasit olivat enimmäkseen olleet entisessä elämässään sinappipurkkeja”

Kirjoittaja muistelee aikaa, jolloin pirtinpöytä kaksine penkkeineen oli joka talon peruskalustoa.

26.11.2022 6:00

Televisioyleisö on taas valinnut Suomen kauneimman kodin. Ohjelma jäi minulta katsomatta, mutta sainpa aasinsillan lähteä muistelemaan lapsuuteni koteja ja niiden sekalaista sisäelimistöä.

Joka talon peruskalustoa oli pirtinpöytä kaksine penkkeineen. Meillä ne olivat väriltään samaa harmaata kuin tuvan lattiakin. Lattiamaalia oli jäänyt yli. Kadehdin suunnattomasti naapurin vihreää kalustoa, jonka ulkosyrjät oli maalattu kirkkaan punaisiksi.

Suolasalkkari oli kodin tärkein säilytysastia. Sitä varten oli lyöty naula seinään hellan välittömään läheisyyteen. Muu astiavalikoima oli kirjava. Juomalasit olivat enimmäkseen olleet entisessä elämässään sinappipurkkeja. Eikä missään sanottu, että kahvikaluston olisi pitänyt olla yhtä ja samaa sarjaa.

Arabian kermanekan ja maitokannun olivat lähes kaikki pariskunnat saaneet aikanaan häälahjaksi. Ne olivat jokapäiväisessä käytössä, eikä kukaan aavistanut, mihin arvoon ne seuraavalla vuosituhannella tulisivat nousemaan.

”Korpimökit sisustuivat omia aikojaan.”

Sängyt olivat sivustavedettäviä puusänkyjä, joihin mahtui kolmekin tenavaa rinnakkain nukkumaan. Korkeat laidat takasivat, ettei reunalta päässyt putoamaan. Niissä nukuttiin lämpimästi ja turvallisesti kuin linnunpesässä.

Sitten tulivat hetekat, jotka toimivat myös trampoliinina ja pikkulasten kehtona. Lukemattomat kerrat nukutin pikkusiskon päiväunille hyppimällä kevyesti hetekan jalkopäässä. Rytmikäs keinutus tuuditti helposti nukuttajankin ulos arkitodellisuudesta.

Kouluikäiset pojat nikkaroivat käsityötunneilla sekä matalia jakkaroita että oikeita tuoleja. Jos talossa oli montakin poikaa, istuinkapasiteettia oli pian riittämiin. Puulaatikko hellan vieressä oli yleensä kannellinen, joten sekin tarvittaessa toimi istuimena.

Vaatekomeroita ei ollut. Ulkovaatteita varten oli oven vieressä naulakko tai tukevat naulat seinässä. Siihen ripustivat vieraatkin pomppansa ja karvareuhkansa. Kevyemmälle vaatetavaralle oli kamarissa senkki tai piironki.

Harmaat korpimökit sisustuivat omia aikojaan. Huonekaluja, tekstiilejä ja tarve-esineitä putkahteli niihin kapine kapineelta, sattumanvaraisesti kuin kukkasia luonnonniitylle. Eipä kai niille olisi television tuomareilta paljon pisteitä herunut.

Mutta sen minä sanon, että kodikkaita ne olivat.

Kirjoittaja on multialainen emäntä.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos