Pimeä aika on muutakin kuin heijastimien käyttöä – Monet nuoret haparoivat yksin pimeässä

Mielenterveyden häiriöistä on nykyään helpompi puhua kuin ennen, ja niihin liittyvä leima on haalistunut.

16.11. 6:00

Tavallisesti tähän aikaan olen kirjoittanut heijastimien käytöstä. Pimeää on tänäkin syksynä, ja mummojen näkö on entisestään heikentynyt.

Mutta mieleni tekee kirjoittaa nuorista ihmisistä. He ovat kovilla. Monet heistä haparoivat yksin pimeässä.

Luultavasti ennen elämä oli jollakin tavalla helpompaa. Rippikoulun jälkeen sai laittaa reiät korviin ja ruveta naiseksi. Naisen ja miehen roolit lankesivat kohdalle kuin itsestään.

Vaikka monesti rooli ei sopinut näyttelijälle, näytelmä näyteltiin loppuun asti. Joskus näyttelijät olivat niin väsyneitä, ettei näytelmä pysynyt enää erityisen kauniina. Aika ja yhteisö olivat kirjoittaneet liian vaikeita vuorosanoja.

Lukioaikana – yli 50 vuotta sitten – yksi luokkatoverini teki itsemurhan. Niin luulin näihin päiviin asti. Nyt kuulin entiseltä luokkakaverilta, että tyttö oli yrittänyt tehdä abortin sukkapuikolla ja kuollut vatsakalvon tulehdukseen.

Onneksi ajat ovat siltä osin muuttuneet. Neuvolan työntekijän hyväksyvä, ammatillinen katse voi olla nykynuorelle heijastin pimeässä elämänkohdassa.

Jo se, että tulee nähdyksi, voi olla pelastava heijastin pimeässä. On kirjoitettu paljon siitä, että nuorten itsetuhoisuus on lisääntynyt huolestuttavasti. Nuorilla on paha olla. He aistivat herkästi ajassa myllertävät muutokset.

”Myllerrysten keskellä nuori jauhautuu näkymättömäksi tähtipölyksi.”

Sairauspäivärahaan johtaneista mielenterveyden häiriöistä masennus on yleisin, mutta viime vuosina ahdistushäiriöt ovat lisääntyneet selvästi. Nuorille naisille ahdistuneisuushäiriöiden vuoksi maksettujen sairauspäivärahapäivien määrä on viisinkertaistunut vuodesta 2005.

Syitä on monia. Mielenterveyden häiriöistä on nykyään helpompi puhua kuin ennen, niihin liittyvä leima on haalistunut. Toisaalta myös ongelmien syitä on enemmän, aikuisten keskinäiset taistelut rooleistaan ja ilmastoahdistuksen lisäksi sota Euroopassa. Myllerrysten keskellä nuori jauhautuu näkymättömäksi tähtipölyksi.

Ehkä hän haluaa nähdyksi tulemisen takia niin vimmaisesti julkkikseksi. Hän haluaa paljon seuraajia, monta katsetta. Sen takia hän on erilainen kuin äiti, isä tai mummo. Hänen hiuksensa ovat siniset. Hän pukeutuu näyttävästi kuin menisi esiintymään. Hän miettii, mikä hänen sukupuolensa on.

Me voimme katsoa häntä. Me voimme olla se heijastin, jonka turvin hän näkyy pimeässä. Ehkä hän pystyy kertomaan meille jotakin itsestään.

Voimme poimia hellyydellä herkkänä olevan mielen. Voimme kertoa, että hän on meille tärkeä, raivata hänelle huoneen sydämessämme.

Kirjoittaja on keuruulainen kirjailija ja mummo.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos