Todellisuuden skitsofreniasta

Pelottavan sodan oloissa kaksijakoisuus ehdyttää kenen tahansa sisäiset energiat.

22.10. 6:00

Ympäristö, puhelinmaailma, muuttaa sisäisen mielen todellisuuskuvaa.

Sotapirun kärjistämät ulkoiset tapaukset ja vastapainona kaupallisen viihteen kaaosta muistuttava häly sisäistyvät meissä osaksi koko elämän kokemusta.

Pohjimmiltaan meissä on jotain tyystin toista. Salattua, tiedostamatonta, ikiaikaista, hengen ja luonnon alkuperäistä luonnetta ja energiaa. Ihmisyys sinänsä on pyhää. Se pyrkii jatkamaan yksilön ja ihmiskunnan olemassaoloa.

Tänä syksynä huomasin, kuinka herkästi sairastumiseni reagoi elämiseen kahden maailman kansalaisena, ulkoisen ja sisäisen.

Lasaretin yhteisessä oleskelutilassa televisio pauhasi sotaa mutta remusi yhtäläisin volyymein kaupallisuuden ylivaltaa. Kun ostatte, elämä naurahtaa.

Televisiossa tapetaan ja myydään: järkyty, mutta nauti. Paikoin keskustelulta vaikuttavan vitsailun jälkeen tulee seuraava kuluttamiscocktail ja sitten uutiset ja tositeevee.

"Kun ostatte, elämä naurahtaa.”

Informaatio surmaa ja summaa. Olkoon että pelottavuuksien ja markkinoiden välissä vilahtaa tilanneanalyyseineen, dokumentteineen ja kulttuurikuvineen myös arvostettavaa viisautta.

Ohjelmatulva on silti mieltynyt rötöksiin, väkivaltaan ja hoopoihin huveihin. Pelottavan sodan oloissa kaksijakoisuus, dramaattisen tosisurmaamisen ja pakkosyötetyn naureskelun välissä, ehdyttää kenen tahansa sisäiset energiat. Huoli ilmastosta ja ihmisen henkisestä kasvusta lukkiutuu myöhästyvän ja raiteettoman junan tavaravaunuun.

Yleisesti ajelehdimme passivoivassa persoonattomuuden todellisuudessa, joka kuihduttaa humanismia ja myönteisiä ihanteita.

Julkiset naamat taipuvat piirtymään menestyjien tai roistojen toisiaan kopioiviksi muotokuviksi. Elämään syvältä ja monesti ahdistuneena uskovien persoonallisuuksien osaksi puolestaan tuppaa jäämään sivullisuus, aito itsetunnottomuus, köyhyys, ja sairaus.

Sairaalassa koin, että potilastoverit ja hoitajat, joiden työtä ”terveeksi” valehdeltu yhteiskunta pikemmin näyttää polkevan kuin arvostavan, osaavat osoittaa ihmisen ulkoisen ja sisäisen todellisuuden välillä vallitsevan mielettömyyden.

Tunnistin sairaanhoidon luovan siltaa tasa-arvoon, suhteellisuuteen, huoleen paitsi itsestä myös toisesta. Television ja sairaalan kuvastamat maailmat ovat erilaiset. Tervehtyäkseen on sairastuttava?

Kirjoittaja on kirjailija ja vapaa toimittaja.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos