Rothko ja värien maailmankaikkeus

Kirjoittaja ei päässyt näkemään Latvian-matkallaan Mark Rothko -keskuksen näyttelyä, koska taiteilijan työt oli palautettu Yhdysvaltoihin.

1.10. 6:00

Elokuussa toteutimme pitkään suunnitellun, koronaepidemian siirtämän matkan Latvian kaakkoisosaan, ennen kaikkea Daugavpilsiin, suomalaiselta nimeltään Väinänlinnaan. Lähes samaan aikaan siellä sattuivat olemaan myös ystävämme Ahot, joten keuruulaiset olivat hyvin edustettuina.

Alue on Latvian köyhintä ja venäjänkielisintä. Venäjän rajalle Daugavpilsistä on runsaat 100 kilometriä ja Valko-Venäjän rajalle noin 30 kilometriä. Tämä ei ollut syy matkaamme, vaan yksi lempitaiteilijoistani Mark Rothko, 1900-luvun merkittävimpiä yhdysvaltalaisia taiteilijoita.

Marcus Rothkovitch oli nimittäin syntynyt Daugavpilsissä, siihen aikaan Dvinskissä, Venäjän valtakunnassa vuonna 1903. Hänen perheensä pakeni juutalaisvainoja Yhdysvaltoihin Marcuksen ollessa 10-vuotias.

Nykyisin Daugavpilsissä on Mark Rothko -keskus. Rothkon lapset osallistuvat keskuksen toimintaan ja lainaavat sinne omistamiaan isänsä töitä aina kolmeksi vuodeksi. Vaihto toteutetaan yleensä kesällä, mutta tänä vuonna lainassa olleet työt palautettiin Yhdysvaltoihin maaliskuussa eikä uusia ole tuotu.

”Putin pilasi tämänkin.”

Tuskin on liioittelua arvella syyksi Venäjän sotatoimia. Emme siis tällä kertaa nähneetkään Rothkon töitä. Putin pilasin tämänkin.

Toki olen nähnyt Mark Rothkon töitä muualla. Tunnetuimmat ja omaleimaisimmat Rothkon teokset koostuvat kookkaista väripinnoista. Tavallaan Rothko on etäistä sukua Joan Mirólle ja Piet Mondrianille, mutta nuo kaksi käyttivät vain tasaisia perusvärejä ja värikenttien välissä mustia ääriviivoja. Miró ei koskaan tehnyt suoria viivoja ja Mondrian taas aina.

Erona näihin kahteen Rothkolla värit ovat murrettuja. Rothko käytti ohueksi laimennettua öljyväriseosta, jolla maalasi useita kerroksia. Lopputulos ei ole täysin yksivärinen, kun alempi värikerros jää osittain näkyviin. Näin väripinnasta tulee elävä eivätkä värien rajat muodostu jyrkiksi.

Itse Rothko sanoi, ettei ole kiinnostunut sommittelusta eikä värien vuorovaikutuksesta, vaan tavoittelee henkisyyttä. Taidemaalari tuskin kuitenkaan voi hylätä sommittelua ja värien suhteita, koska ne ovat kuvataiteen ydin.

Rothkon maalaukset ovat yleensä kookkaita, tyypillisesti noin 1,5 metriä kertaa 2 metriä. Tästä syystä niiden olettaisi toimivan parhaiten kaukaa katsottuina, mutta itse asiassa läheltä katsoessa ymmärtää Rothkon tavoitteen kuvata mielentilaa. Väri ikään kuin kutsuu sisäänsä ja herättää tunteita.

Kirjoittaja harrastaa taiteen katsomista.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos