Kunnankätilön arkea 60 vuotta sitten

Ensimmäinen ajatus toi mieleeni toisen ja toinen kolmannen ajatuksen: Äitiyshuollon ja äitiysneuvolatyön kehitys, kolmannen eli Suolahden piirin kunnankätilön näkökulmasta 60 vuotta sitten.

Erja Niemelä
Kunnankätilön arkea 60 vuotta sitten

Sinikka Valkola aloitti 1958 ensimmäisenä kunnankätilönä Keuruun Suolahden piirissä.

Sinikka Valkola

Ensimmäinen ajatus toi mieleeni toisen ja toinen kolmannen ajatuksen: Äitiyshuollon ja äitiysneuvolatyön kehitys, kolmannen eli Suolahden piirin kunnankätilön näkökulmasta 60 vuotta sitten.

Ensimmäisenä päivänä heinäkuuta 1958 aloitin ensimmäisenä kunnankätilönä Suolahden piirissä. Tulimme työtoverini Anna-Marja Holopaisen (myöh. Kaskinen) kanssa Saarijärveltä laitostyöstä uudenlaiseen toimintaan Keuruulle.

Ensimmäisenä työpäivänämme Keuruun kunnanjohtaja Toivo Puro tutustui kunnan uusiin työntekijöihin: tarjosi lounaan hotelli Tarhiansuussa ja ajelutti taksilla laajan Keuruun alueella.

Neuvolarakennus oli maalattu talo Kivikoulun ja Koikkalaisen kaupan välissä. Toista huonetta hallitsivat terveyssisaret, Eevat Eronen ja Pekkala. Saimme käyttöömme vapaan huonetilan. Odotushuonetilat olivat avarat. Ideoimme huoneen toimivaksi, sillä sekä tarkastukset, laboratorio ja kirjalliset työt tapahtuivat tässä samassa tilassa.

Tiloihin lisättiin lämpimyyttä ylimääräisillä lämpölaitteilla. Välttämätön wc-tila eristettiin sermillä.

Omiksi alueikseen rajattuna kunnankätilöpiirejä oli Keuruulla tuohon aikaan kolme: Haapamäki ympäristöineen, kirkonkylä sekä Suolahden piiri. Suolahden piiri oli kooltaan suurin.

Työaika ei ollut sidoksissa kahdeksantuntisiin päiviin, vaan jokainen hoiti alueensa ympäri vuorokauden. Alkuaikoina kunnankätilöt tekivät vuorollaan viikossa yhden työjakson synnytysosastolla. Vuosilomajaksot hoidimme keskenämme.

Neuvolavastaanotot eli säännölliset vastaanottoajat kätilöille olivat kerran tai kahdesti viikossa. Ensimmäinen tutkimus vei kirjallisten töiden vuoksi enemmän aikaa. Hemoglobiini tutkittiin paperiliuskoilla, virtsanäyte kuumennettiin lasiputkessa ja Rh- ja veriryhmänäytteet lähetettiin Helsinkiin. Niin sanotut Rh-aidit tulivat erityistarkkailuun ja synnyttivät Naistenklinikalla.

Hyvin oli odottavilla äideillä tiedossa lääkärin tai kätilön tarkastus ennen neljännen raskauskuukauden päättymistä äitiysavustuksen saamiseksi. Tarvittaessa kirjoitettiin puoltolause sosiaalilautakunnalle. Lääkärin vastaanotto oli kerran kuukaudessa sekä jälkitarkastuskäynti.

Äitiysvoimistelu ja valistus olivat kolmannen piirin kätilön tehtäviä. Työn sisältöön kuului lihasten rentouttamista ja hengitystekniikkaa synnytyksen aikana. Puolentoista tunnin aikana sivuttiin pukeutumista, ruokavaliota ja liikuntaa. Odottavat äidit ja kätilö tulivat näin läheisemmiksi toisilleen. Kävijöitä oli kerrallaan kahdesta viiteen ja aikaa varattu puolitoista tuntia. Myöhemmin tämä toiminta siirrettiin normaaliin neuvolakäyntiin.

Kotikäyntejä tehtiin ennen synnytystä, mutta erityisesti synnytyksen jälkeen. Vauva kyllä siirtyi kaksiviikkoisena terveyssisaren hoiviin. Kotikäynteihin vaikuttivat monet tekijät: äidin terveydentila, sosiaaliset syyt ja vaikkapa huonot kulkuyhteydet.

Kätilöiden kotikäyntimatkat taittuivat monella menopelillä: polkupyörä, sukset, linja-auto ja juna - joskus taksikin olivat kulkuneuvoina. Kunnalliskertomuksista 1959-1960 selviää, että kolmannen piirin kunnankätilön työtuntimäärä oli huomattavasti suurempi johtuen pitkistä matkoista.

Helpotusta toi matkoihin Zündapp-mopo ja myöhemmin oma auto Morris-Mini. Matkakorvaukset kunta maksoi niin julkisen liikenteen kuin oman kulkuneuvon käytöstä.

Suunniteltuja kotisynnytyksiä ei enää ollut. Hoidin kaksi kotisynnytystä, mutta vauva oli niissä jo syntynyt. Lapsivuodeaika hoidettiin, koska äiti ei halunnut siirtoa laitokseen.

Neuvola siirtyi parempiin tiloihin Keuruuntie 13:een kolmanteen kerrokseen, sieltä Rauhalantielle omakotitaloon ja viimein nykyisen seututerveyskeskuksen alakertaan.

Keskussairaalan synnytysosasto hoiti tarvittaessa raskauksia ja synnytyksiä. Paikallissairaalaan tuli 11-paikkainen osasto.

Keski-Suomi toi oman lääninkätilön. Näin tiivistyi kunnankätilön työn valvonta. Kuukausiraportti lähetettiin ja luentoja lisättiin. Myös yhteistyö lastenneuvolan ja sosiaalitoimen välillä tiivistyi.

Vuonna 1959 Keuruun asukasluku oli 12094 henkeä, vuotta myöhemmin 1960 vähän enemmän, 12159 henkeä. Keuruun kirkonkirjojen mukaan syntyi vuonna 1959 yhteensä 215 lasta: 113 tyttöä ja 102 poikaa. Vuonna 1960 syntyi 89 tyttöä ja 92 poikaa, yhteensä 181 lasta. Ikäluokkien suuruus oli aivan toista luokkaa kuin nykyään.

Yli 30 vuoden työn jälkeen minusta tuli keuruulainen eläkeläinen. Se ei ole este muistella menneitä kauan sitten tutuksi tulleiden ihmisten kanssa.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: