Eräs alakoulun opettaja kysyi oppilailta, missä Jumala mahtaa asua. Joku vastasi, että kirkossa, toinen, että taivaassa. Eräs poika viittasi innokkaasti ja luvan saatuaan vastasi, että ”meidän kylpyhuoneessamme”.
Opettaja ihmetteli kovasti vastausta, ja pyysi selitystä. Poika sanoi: ”No, kun iskällä oli aamulla kauhea kiire töihin ja kylpyhuone oli varattu, niin se hakkasi ovea ja huusi: ”Herrajjumala, oletko sä vieläkin siellä?”
Tästä päästään oivallisesti pohtimaan sitä, kuinka helposti me rikomme Jumalan antamia käskyjä vastaan.
”Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä” liittyy äskeiseen tarinaan. Ja yhtä helposti me rikomme muitakin käskyjä ja lakeja. Ajamme vähän ylinopeutta tai viritämme mopoa laittomaan kuntoon. Puhumme puolitotuuksia heti, kun siitä on meille jotain hyötyä. Katsomme muualle kun joku tarvitsisi apuamme.
Joskus voi hämärtyä oman ja toisen oman raja. Meidän on aivan turha edes esittää nuhteetonta. Olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan, eikä sitä mikään muuta muuksi.
Jumala on pyhä, ja Hän vihaa vääryyttä. Olemmeko siis vailla toivoa? Me jokainen olemme sotkeneet asiamme, kuka pahemmin ja kuka hiukan siivommin.
Jos menemme tällaisina Jumalan eteen, emme voi kestää. Taivaan portit pysyvät kiinni. Mutta jos me uskossa turvaudumme Jeesukseen ja Hänen ristinkuolemansa tuomaan sovitukseen, Jeesus on kuin puhdas valkoinen vaate, joka peittää kaikki sotkumme ja syntimme.
Kun Jumala katsoo meitä, Hän näkee Jeesuksen pyhyyden. Jeesuksen tähden Hän antaa meille kaiken anteeksi. Jeesus on meidän pääsylippumme taivaaseen.
Kuulee usein puhuttavan, että erilaisiin työpaikkoihin pääsee vain suhteilla. Tuntemalla oikeat ihmiset. Niin on myös taivaaseen pääsyn laita. Taivaaseen pääsee vain suhteilla eli tuntemalla Pomon Pojan, muuta tietä ei ole.
Sinun ei tarvitse läpäistä testejä, sinun ei tarvitse tulla hyväksi, sinun ei täydy tulla kiltiksi – mutta sinun täytyy tulla Jeesuksen luo.
Vilho Mäkinen
Keuruun seurakunta