Jumalan näkee parhaiten sydämellä

Kävimme muutama vuosi sitten mielenkiintoista keskustelua kevään merkeistä viisivuotiaan tyttöni kanssa. Hän tuli tuohtuneena ilmoittamaan, ettei pysty tekemään päiväkodista saamaansa tehtävää, jossa piti etsiä luonnosta kevään merkkejä, koska tehtävässä oli virhe. Kun pyysin häneltä tarkennusta, tyttöni sanoi, ettei hän pystynyt löytämään listassa olleita leskenlehtiä, koska eihän niitä ole edes olemassa. Kysyin, mistä hän oli tullut siihen tulokseen, ettei leskenlehtiä ole olemassa. Vastaus oli, että leskenlehtiä ei voi olla olemassa, koska hän ei ole nähnyt koko keväänä vielä ainuttakaan. Tämä avasi mielenkiintoisen keskustelun siitä, mitä kaikkea sellaista on olemassa, mitä ei välttämättä kuitenkaan näe silmillä. Puhuimme keijuista, yksisarvisista, linnuista, kaukomaista, möröistä ja niistä leskenlehdistäkin. Lopulta tyttöni mietti Jumalaa. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen hän totesi, että Jumalaa ihmisen ei tarvitsekaan nähdä silmillä, sillä Jumalan näkee parhaiten sydämellä.