Siellä taivaanrannan takana on rauhan maa. / Siihen asti nukkuisin vaan, hiljaa kunnes ranta maisemasta katoaa. / En ole kuollut – en ole olemassa. / Olen levossa – kivuista tuskasta poissa. / Ei kukaan huomaa untani. / Ei kukaan kuule, näe huutoani.
Toivon keinussa heräilen, huutoani lauluksi hyräilen. / Olen siellä, missä on hiljainen maa, kukkivat kirsikkapuut kasvaa saa. / Olen siellä, missä lempeät lähteet hoitavat, kipujen kulmia huuhtovat. / Aivan hiljaa on pilvien maa, ei kerro aikaa. / Liukenen pois turvaan, suojaan aikanaan. / Nukkuisin peittona rauhan maa.
Unessa keinun valkoisten kumpupilvien päällä. / Kuljen eksyneenä aavan avaruuden. / Missä laituri pilvimuurin? / Missä apu? Taivaan suurin? / Huudan yöhön mustaan. / Vastausta saamatta tähän tuskaan.
Marketta Lahtinen