Vuosi sitten sain diagnoosin: kohtusyöpä. Leikkaushoito tehosi, ja nyt kaikki on hyvin.
Syöpädiagnoosi ei nykyisin onneksi tarkoita automaattisesti kuolemantuomiota, toki riippuu syövästä ja siitä, missä vaiheessa se havaitaan.
Alkujärkytyksestä selvittyäni elin päivän kerrallaan odottaen leikkausta.
Suomessa tehdään vuosittain tuhansia kohdunpoistoleikkauksia, joten hoitohenkilökunnalle se on rutiinitoimenpide. Mutta rutiinitoimenpiteessäkin voi tapahtua vahinkoja ja virheitä.
Muistan erään illan, kun operaatiota ajatellessani mieleeni hiipi pelko: mitä, jos en herää leikkauspöydältä, mitä, jos on minun vuoroni lähteä? Riittääkö uskoni Taivaan kotiin?
Kuolevaisuuteni konkretisoitui ensimmäistä kertaa elämässäni näin vahvasti. Pelotti ja ahdisti.
Muistin Jeesuksen sanat: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenkään vertaa niin se riittäisi. Sanat eivät ole tarkka lainaus Raamatusta, mutta sanoman pointti selvä.
Toiset Jeesuksen sanat tulivat myös mieleeni: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Väänsin itselleni rautalangasta sisällön auki. Usko Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen on tie Isän, Jumalan, luo ikuiseen elämään.
Rehellisesti sanottuna pelko ei heti hellittänyt vaan kaiveli pari päivää sieluani. Jouduin näitä raamatunkohtia muistuttamaan itselleni monta kertaa ennen kuin pelko hellitti.
Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus antavat meille ihmisille toivon: älä pelkää. Kuolema on voitettu. Pitkäperjantain kuoleman verhon takaa loistaa pääsiäispäivän ilo ylösnousemuksesta.
Selatessani tosi vanhaa Nuoren seurakunnan veisukirjaa, silmiini osui seuraava Leena Suutarlan teksti:
Kaikista siemenistä alla auringon / sinapinsiemen pienin, mutta rohkein on. / Herra, sinapinsiemen loit ja kylvit sydämeen. / Rukoilen sen tähden: / suo kasvu siemeneen.
Suo itsekkyyden kuolla ja nousta nöyryyden / ja valtakuntasi rauha suo löytää jokaisen. / Sinapinsiemen rikkoo vaikka kallion / ja uskon hiukkasella voima suuri on.
Kaikista siemenistä alla auringon sinapinsiemen pienin, mutta rohkein on.
Johanna Lemmetyinen
Keuruun seurakunnan kanttori