Missä taivas on? Missä jumala on… Missä kuningas, joka meidät vapauttaa? Näin kyselee Apulanta laulussaan.
Samankaltaisia kysymyksiä kuulee toisinaan muidenkin suusta. Miksi Jumala ei näyttäydy? Astuisi alas sieltä taivaastaan, niin kyllä me sitten uskoisimme.
No, ajatellaanpa sitten, että Jumala tulisi maan päälle. Millaisin keinoin hän voisi vakuuttaa meidät siitä, että hän todella on Jumala?
Hmm… ehkä hän voisi tehdä joitain ihmeitä, siitä tietäisimme, että hän on oikeasti Jumala. Hän voisi vaikka parantaa kaikki leikkausjonoissa olevat potilaat. Sellainen olisi aika vakuuttavaa. Hän voisi tyynnyttää trombit ja hurrikaanit ennen kuin ne osuvat ihmisiin kohtalokkain seurauksin.
Ehdottomasti Jumalan pitäisi ruokkia nälkäiset. Ei tarvittaisi leipäjonoja eikä nälkäpäiväkeräystä. Tosi vakuuttavaa olisi, jos hän herättäisi kuolleista jonkun. Pienenä kevennyksenä kesäpäivän ratoksi hän voisi kävellä vettä pitkin paikallisella uimarannalla kaikkien nähden. Jonkun sopivan juhlan kunniaksi hän voisi vielä muuttaa keskustan suihkulähteen veden viiniksi. Sellainen olisi tosi Jumala.
Jos tämän kaiken saisin nähdä, niin kyllä sitten uskoisin.
Jotenkin kuulostaa tutulta. Jeesus oli omana aikanaan tunnettu juuri edellä mainitun kaltaisten ihmeiden vuoksi. Silti lainopettajat ja fariseukset sanoivat hänelle: "Opettaja, anna tässä meidän nähtemme merkki" (Matteus 12:38).
Mikähän merkki olisi ollut riittävä? Toisaalla Jeesus kertoi kertomuksen rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta (Luukas 16:19–31). Kertomuksen lopussa todetaan, ettei kuolleiden herääminenkään saa meitä uskomaan, jos emme voi uskoa kirjoitettua sanaa, Raamattua.
Veikkaan, että ensi kesäkin menee ilman viiniä suihkulähteessä tai Jumalaa Keurusselällä kävelemässä, mutta Raamattu meillä on, ja ”tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä” (1.Tim.1:15).
Vilho Mäkinen
Keuruun seurakunta