Nuorena opiskelin Australiassa vuoden päivät. Siellä moni asia on päinvastoin kuin Suomessa.
Koska aurinko paistaa siellä keskipäivän aikaan pohjoisesta, luontainen suuntavaisto menee helposti sekaisin, ja sen sain kerran kokea ajaessani autolla. Porhalsin menemään vasemmanpuoleista liikennettä muun liikenteen mukana. Nautin ajamisesta ja katselin maisemia.
Vastaan tuli tietulli, maksoin sen, ja jatkoin matkaa. Jossain vaiheessa tajusin ajavani täysin väärään suuntaan. Ei muuta kuin u-käännös ja takaisin päin.
Jouduin maksamaan tietullin uudestaan, mikä harmitti ja tuntui opiskelijabudjetissani. Aikataulukin tuntui heti paljon tiukemmalta.
Elämässä tietysti tulee tehtyä paljon suurempiakin harhailuja, mutta muutama opetus tuli mieleen tuosta tapahtumasta.
Kauniit maisemat eivät ole tae siitä, että matkustat oikeaan suuntaan.
Oikean vaihtoehdon valitseminen vaatii vaivannäköä, väärälle ajaudutaan.
Vääriä vaihtoehtoja on enemmän, kuin oikeita.
Kaikissa tapauksissa matkanteko itsessään voi tuntua ihan samalta.
Väärän vaihtoehdon valitsemisen maksut tuntuvat menevän hukkaan.
Oikean tien valitsemisen kustannukset tuntuvat oikeudenmukaisilta.
Oikealla tiellä pysyminen vaatii valppautta, väärällä ei.
Aikaisin tehty korjausliike säästää kustannuksia, kiirettä ja harmitusta.
Muiden mukana meneminen ei takaa perille pääsyä.
Lopulta vain yksi tie vie perille.
Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan pääse Isän luo, muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).
Etsiydytään sille tielle ja pysytään sillä, koska kyse on meidän iankaikkisuudestamme: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie” (San. 14:12).
Juha Pekka Laitinen
Keuruun Helluntaiseurakunta