Vettä elämän janoon

15.1. 10:00

Keskipäivän paahteessa samarialainen nainen suuntaa askeleensa kaivolle, vettä pitää hakea. Mieli on turta.

Paljon elettyä elämää takana: niin monia vääriä valintoja, uusia yrityksiä ja taas pettymyksiä. Epäonnistumiset ovat ajaneet yksinäisyyteen, hyljeksityn paikalle, itseinhoon. Hänellä ei ole mitään paikkaa kunniallisten naisten joukossa eikä koskaan tulisi olemaankaan, sen hän kyllä hyvin tietää. Askel ei voisi raskaampi olla.

Kaivolla odottaa yllätys, juutalainen mies pyytää vettä janoonsa. Samarialaiset ovat juutalaisille saastaista sekakansaa, joiden kanssa ei olla missään tekemisissä.

Keskustelun kuluessa nainen alkaa tajuta, että mies ei voi olla kuka tahansa Jaakobin poika. Sen lisäksi, että keskustelee hänen, saastaisen naisen kanssa, tietää tasan tarkkaan, mikä on totta hänen elämässään.

Nainen on tullut nähdyksi epäonnistuneena, rikkinäisenä, hylättynä ihmisenä. Kaiken kukkuraksi mies vakuuttaa, että voisi antaa hänelle jotakin ihan uutta pilalle menneen elämän tilalle.

Nainen on täysin ymmällään, mutta jokin uusi kipinä on syttynyt turtaan mieleen. On ihan pakko juosta kertomaan kyläläisille, mitä on tapahtunut. Miehen täytyy olla profeetta, koska tietää kaiken hänen elämästään.

Mutta olisiko hän vielä enemmän? Olisiko hän odotettu pelastaja, Messias? Porukalla lähdetään tarkistamaan asiaa. Väki on niin vaikutettu itse kuulemastaan, että mies pyydetään kylään vieraaksi.

Mies ottaa kutsun vastaan ja viipyy pari päivää Sykarin kaupungissa. Moni muukin tulee kohdatuksi ja he, saastaiset ihmiset, tunnustavat: tämä meidän vieraamme todella on maailman pelastaja.

Arjen palattua uomiinsa mikään ei kuitenkaan ole entisensä. Siinä on uutta kipinää, joka tarttuu. Nämä ihmiset tietävät omasta takaa: maailman pelastaja etsiytyy myös sinne, minne kukaan muu ei halua tulla, ja haluaa antaa sitä vettä, joka oikeasti voi tyydyttää elämänjanon.

Leena Honkakari

Keuruun seurakunta

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos