Kuin kotiin tulisi – ja melkein tuleekin

Se alkaa yleensä jo tiistaina. Rinnassa läikähtää kevyesti, kun muistaa, että pian sinne pääsee. Torstaina viikonloppuostoksia tehdessä mietin kaupan hyllyjen välissä, että mikäköhän lintu siellä tähän aikaan vuodesta aamulla sirkuttaa ja onko vedenpinta jo laskenut niin, että se iso kivi näkyy. Perjantaina auto käynnistyy heti, kun läppärin kansi sulkeutuu. Suuntana on Keuruu.