Lasta ei kuunnella lastensuojelussa – Karoliina Niskanen tarttuu vaikeaan aiheeseen räväkästi

Karoliina Niskasen esikoisromaani johdattaa aiheeseen, josta ei haluaisi tietää mutta jota ei saa ohittaa.

Karoliina Niskasen esikoisteos Tilhi pohjautuu nuorten tosikertomuksiin.

14.5. 19:00

Karoliina Niskasen esikoisteoksen Tilhin (Bazar Kustannus 2020) lukukokemus ei ollut helppo, sillä lastensuojelua ja lapsuuden traumaattisia kokemuksia käsittelevä aihe on raskas. Lukemista ei suinkaan helpottanut aiheen pirstaleinen käsittelytapa.

Mutta voiko raskaasta asiasta edes kirjoittaa jäsennellysti muuta kuin tietokirjallisuutta? Ehkä Niskasen lähestymistapa kuvastaa juuri sitä maailmaa, minkä hän tuo lukijan eteen.

Tämän lukuraportin kirjoittamiseen toimittajat tarvitsivat aikaa. Tilhin ja hänen maailmansa käsittely on vaatinut pitkän pohdintajakson, että pystyy pukemaan lukemisen aikana syntyneet ajatukset tekstiksi.

Katkelma tilanteesta, missä lastensuojelusta ei löydy päähenkilön tapaukselle joustoa.

Mitä hyvää teoksessa on?

MM: Lastensuojelun nostaminen esille. Se, kuinka rikkinäinen lapsuus ja perusturvallisuuden puuttuminen vaikuttaa pieneen lapseen. Kirja nostaa mielestäni esille vahvasti myös sen, miten lapsen kokemukset heijastuvat ja vaikuttavat ihmisiin hänen ympärillään. Heihin, jotka ovat ottaneet hänet siipiensä suojaan. Tilhin sisko on tästä hyvä esimerkki.

OK: Ehdottomasti aihe. Lastensuojelu ei luontojaan kuulu lukuromaanien kärkeen, ja Niskanen on tehnyt suurtyön siinä, että on lähtenyt kirjoittamaan rikotusta elämästä. Tilhi perustuu kustantajan antamien tietojen mukaan osittain todellisuuteen. Niskanen on haastatellut henkilöitä, jotka ovat kokeneet Tilhin kohtalon.

Niskanen on työskennellyt käsikirjoittajana, näyttelijänä ja ohjaajana. Hän on pitänyt työpajoja lastenkodeissa ja nuorisokodeissa.

Mikä ei teoksessa toimi?

MM: Sen raskassoutuinen ja pirstaleinen kokonaisuus. Kirjassa oli välillä vaikeaa pysyä kärryillä sen tapahtumista. Kuka oikeastaan olikaan se, jota oli kohdeltu kaltoin, ja kenen mieli järkkyi missäkin tilanteessa. Henkilöhahmot sekoittuivat toisiinsa helposti, ja välillä piti pysähtyä oikein miettimään, miten tarina oikein menikään.

OK: Kirjassa ei tunnu olevan juonta. Lukiessa on välillä tunne, että tarinassa ei ole päätä eikä häntää. Minua häiritsi se, etten aina tajunnut, mitä oli tapahtunut ja kenelle ja ketkä liittyivät tapahtumien ketjuun.

Mikä merkitys romaanilla on?

MM: Teoksen merkitys on antaa ääni heikoille, kaltoin kohdelluille lapsille. Se, miten kokemukset vaikuttavat lapseen ja hänen lähipiiriinsä ovat aina yksilöllisiä, vaikka yhteneviä piirteitäkin löytyy. Lastensuojelun tärkeys ja nopean avun saaminen korostuvat kirjan tarinan myötä entisestään. Millainen Tilhistä olisikaan tullut, jos asiat olisivat olleet toisin.

On sinänsä harmillista, että Niskasen teoksen merkitystä täytyy toden teolla pohtia ennen kuin se avautuu. Ehkä teoksesta olisi saanut vieläkin viiltävämmän ja kantaaottavamman, jos se olisi ollut selkeämpi kokonaisuutena.

OK: Niskanen osoittautuu tekstillään erinomaiseksi yhteiskuntakriitikoksi olematta poliitikko. Teos koskettaa syvältä ja herättää huolta niiden lasten elämästä, jotka eivät lähtökohtaisesti kuulu etuoikeutettujen asemaan eivätkä täytä niitä normeja, joita yhteiskunnassa on. Teos on vahva puolustuspuhe niille, jotka eivät saa ääntään kuuluviin suomalaisen byrokratian kourissa. Vaikka yhteiskunta tarkoittaa hyvää, sen kaikki tulokset eivät vakuuta. Kyvyttömyys joustaa on yksi hallinnon haaste, joka Tilhin tarinassa nousee usein esiin.

Vaikka en voi sanoa pitäväni teoksesta, olen sitä mieltä, että Tilhin tarinan oli aika tulla kirjoitetuksi. Niskasen tuore näkökulma herättää, tai ainakin sen pitäisi herättää. Teos pitäisi kuulua vähintäänkin kaikkien lasten ja nuorten parissa työskentelevien lukemistoon, mutta se on väkevä puheenvuoro ihmisyydestä yleensä.

Teoksen lopussa kertojaminä kokee vapauden.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos