Istun sunnuntaiaamuna sohvan reunalla. Huomaan puristavani sormiani ristiin, toivoen ja uskoen onnistumiseen ja voittoon. Ristityt sormet tuovat jonkinlaista toivoa ja maallisiin haaveisiin ja toiveisiin.
Joka ilta laitan sormeni ristiin ja otan ”puhelun” yläkertaan. En useastikaan saa sitä loppuun asti, vaan nukahdan kesken kaiken. Hetken päästä havahdun ja huomaan ”roikkuvani edelleen langoilla”.