Kansanhuolto-osasto armahti imelännälkää näkeviä kansalaisia lokakuussa 1951, kun se laittoi jakoon ylimääräisen puolen kilon sokeriannoksen. Sotien jälkeen oli monesta asiasta puutetta, ja sen vuoksi myös sokeri oli kortilla.
Sokeritoppia myytiin muun muassa kahden ja viiden kilon topeissa. Erityisen haluttua oli sokeritopan kärkiosa, joka oli muuta sokeria kovempaa ja kesti sulaa suussa pidempään. Tiedä sitten, mikä oli Suomen Hammaslääkäriliiton kanta asiaan, mutta imelännälkää ei ole saatu karkotettu kansan suusta tähän päivään saakka.