Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kevättä kohden

Taas hurahti jokunen viikko kuin (linnun)siivillä. Pitkän pakkasjakson jälkeen oli taas hiukan lämpimämpää, minkä heti huomasi myös äänimaailmassa. Pikkulintujen iloinen sirkutus kuului monesta nokasta koiralenkin aikana. Tiaiset, varpuset, vihervarpuset sekä tietysti isommat varislinnut ja jopa fasaani antoivat omat ääninäytteensä. Selvästi ollaan menossa kevättä kohden, vaikka lunta ja pakkasta vielä riittää. Päivä on kuitenkin jo pidentynyt aamusta ja illasta niin, että töihin ei tarvitse mennä hämärässä, eikä onneksi myöskään palata. Kuvan kuusitiaista ( Parus ater ) en ole vielä Keuruulla nähnyt, syynä ei ole se, etteikö niitä täällä olisi, vaan ennemminkin lyhyt historiani keuruulaisena. Toki kuusitiainen on harvemmin nähty tiainen kuin serkkunsa tali-, hömö- tai sinitiainen. Se on luonteeltaan enemmän erakkomainen kuin edellämainitut lajit. Harvoin sitä näkee paria yksilöä enempää kerralla. Se on myös todella vikkelä liikkeissään, joten sen tunnistaminen aloittelijalle voi olla hankalaa. Kooltaan kuusitiainen on pienin tiaisistamme. Väritys on hiukan samantyyppinen kuin hömiksellä, mutta vatsa ei ole niin vaalea vaan hiukan rusehtava. Selkein tuntomerkki on niskan valkoinen laikku, jota muilla tiaisillamme ei ole ole. Tosin joskus talitiaisen niska voi näyttää valkolaikkuiselta, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla kuin kuusitiaisella. Kuusitiaisen tukka on myös usein hiukan pystyssä, mutta selvästi vähemmän kuin töytötiaisella. Myös siiven vaaleat peilit (juovat) ovat hyvä erotustuntomerkki hömötiaisesta. Ääni kuusitiaisella on melko korkea, välillä särähtävä, kirkas sirkutus .