Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Alku aina hankalaa

” Peippuuni ja metsäpeippuuni ”, näin vastasi hyvä ystäväni Heikki Kuopiosta, kun tuli puhe eri lintulajeista, jotka hän tunsi. Juuri nuo lajit on minulta jäänyt oppimatta, vaikka moni muu laji on tullut ulkonäöltä ja ääneltään tutuksi. Saan ”syyttää” tästä pitkälti syksyllä edesmennyttä isääni, biologian opettajaa Viitasaarelta, joka istutti jo isänmaidossa kiinnostuksen luontoon ja erityisesti lintuihin. Tosin isäni tähtäili kameran sijaan lintuja usein haulikon tai kiväärin tähtäimen takaa, vieläpä hyvällä menestyksellä. Itse en ole pyssyyn tarttunut kuin armeijassa – paitsi kerran, kun isäni piti kyyhkysmetsällä ”käydä pusikossa”. Tietysti juuri silloin piti kyyhkysparven sattua kohdalle. No, en uskaltanut ampua, kun taisi haulikko olla pitäjäänsä pidempi. Talitiainen, tieteelliseltä nimeltään  Parus major , on yksi helpoimmin tunnistettavista pikkulinnuistamme (kuvassa). Sen yleisyys, kirkkaat selvät värit ja helposti tunnistettava ääni ”titi-tyy”, tai nykyään kiireiseen elämäntyyliin sopivasti lyhyempi ”ti-tyy” tekevät sen tunnistamisen helpoksi. Repertuaariin kuuluu paljon muitakin ääniä, joita ei vaan heti osaa talitiaisen nokkaan laittaa. Itse asiassa se on aika taitava laulaja, loppujen lopuksi. Käy kuuntelemassa talitiaisen laulua täältä . Talitiainen on suurin tiaisistamme ja se on levittynyt lähes koko Suomenniemen alueelle. Talitintti, kuten sitä myös kutsutaan, on talvisin lähinnä siemensyöjä, minkä vuoksi sen tapaa erittäin usein myös talviruokinnalla syömässä auringonkukansiemeniä. Kesällä tintille kelpaa hyvin myös hyönteisravinto. Pesänsä se tekee muiden tekemiin koloihin, esim. pönttöihin, rakennusten koloihin tai tikankoloihin. Itse se ei pienellä nokallaan pysty pesäkoloa nakertamaan. Parhaat tuntomerkit ovat kirkkaan keltainen vatsa, jota koristaa musta ”vyö” pystysuunnassa. Vyön paksuuden perusteella voi päätellä jotain yksilön sukupuolesta ja iästä; mitä vanhemmasta uroksesta on kyse, sitä leveämpi vyö sillä on. Naarailla ja nuorilla linnuilla vyö on selkeästi heikompi. Päälaen ja rinnan musta väri ja valkoiset posket muodostavat selkeän kontrastin, joka on helppo havaita ja tunnistaa kaukaa. Taisi ensimmäiseksi blogiksi tulla aika kuivaa tekstiä, mutta jospa se tästä paranee. Jos joku, Heikin lisäksi, tunnistaa nyt edes talitiaisen tämän blogin ja kuvan perusteella, on tavoitteeni täyttynyt. Katsotaan, mikä tsirppa tarttuu seuraavalla kerralla haaviin.  Ensi viikonvaihteessa on taas perinteinen BirdLife Suomen pihapongaus , ota osaa ja tunnista ainakin talitiainen!