Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Jäähallin uudistamisessa raha on sivuseikka – sisältö on tärkein

Keskustelu jäähallin uusimisesta herätti pari ajatusta ja palautti pintaan aiempia aatoksia aiempaan keuruulaisen urheilurakentamiseen ja -sisältötuotantoon liittyen. Rähinähän tästä ny saattaa tulla, kun niitä alan näin avoimesti levittelemään, mutta eletään sitten sen kanssa. Olisi toki hieno nähdä uusittu, jopa kokonaan uusi, iso ja ennen kaikkea lämmin jäähalli Keuruulla. Vielä hienompaa olisi, kuten nykyisellään kai on laajemminkin peräänkuulutettu, että halli olisi ajatuksella luotu. Etäältä asiaa seuranneena, minusta tuntuu, että  kaikista pätevin ajatus on kadoksissa. Ensinnäkin (ja sori nyt vaan fanit, mutta) Mestis on aikalailla kuollut sarja. Sen vetovoima on heikkoa ja kehitysnäkymät olemattomia. Sarjaa vedetään läpi rutiinilla, ilman sen kummempaa luovaa ajatustyötä, sitä jolla saataisiin nostettua katsojakokemus uudelle tasolle. Ylivoimaisesti suurin osa näkyvyydestä maksatetaan suoraan loppukäyttäjillä pääsylippuina tai pay-per-view-maksuina, koska kaupallinen kiinnostus on marginaalista, eikä julkinenkaan media juuri sarjan tapahtumilla mässäile. Mestis ei vain ole kiinnostava. Joulukuun alussa, lauantai-iltana Espoossa, siis Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa, oli Unitedin ja KeuPa HT:n välistä ottelua katsomassa 401 katsojaa. Siis hallissa, johon mahtuisi melkein seitsemäntuhatta ihmistä ja jonka kulmalle tulee uusi metrolinja. Jollei reilun miljoonan ihmisen seutukunnalla saada tuota enempää ihmisiä lauantai-iltana katsomoon, niin mitä muuta voi sarjasta todeta kuin, että se on lamaannuksissa. Toisin sanoen, Mestis on toimintaympäristönä taloudellinen riski. Keuruulla on toki historiaa siinä, että rakennetaan puitteet, mutta annetaan mahdollisuuksien painua unholaan. Maastoliikuntakeskus olisi edelleenkin huikea paikka järjestää massatapahtumia kymmenen kertaa nykyistä enemmän, mutta siellä se seisoo tyhjillään suurimman osa ajasta. Satunaiset yritystapahtumat tai yksittäiset frolffarit ovat käyttöasteessa vain desimaaleja. Siellä pitäisi olla festivaaleja, kisoja ja arvovieraita vähintään sata päivää vuodessa. Ja keuruulaiset vain kyselevät, että kuka nyt sellaista tekisi. Nii-in. Jäähallin ympärille pitäisi miettiä liiketoimintamalli, joka koostuu toisistaan riippumattomista, jopa kilpailevista sisällöistä. Tällöin ansaintalogiikka rakentuisi monipuolisesti ja olisi joustava. Uutta tai uusittua halli ei pidä miettiä vain Mestis- tai ylipäätänsä jääurheiluareenana, vaan alustana erilaisille sisällöille. Parhaimmillaan rahoitusmalliin lähtisi nykytahojen lisäksi tapahtumatuottaja tai pari, kulttuuritoimijoita ja paikallisia yrittäjiä, ja hallin kalenteria täytettäisiin jollain ihan uusilla tapahtumilla ja käyttäjäryhmillä. Mahdotonta, sanoo moni, ja voi olla oikeassakin. Mutta onpa se tie melkein pystyssä nytkin, joten uusia, rohkeita ja ennakkoluulottomia avauksia todennäköisesti tarvitaan, että halliuudistus saisi kunnon tuulen purjeisiinsa. Ellei sitten jostain löydy joku tarpeeksi hölömö, joka sijoittaa seiniin, vajaasta sisällöstä huolimatta.  Jäähallin kalenteria täyttävässä toimijakentässä olisi hyvä olla sen verran monipuolisuutta, että kun joskus tulevaisuudessa Mestis ulkoisista syistä kuolee pois Keuruulta tai KeuPa nousee SM-sarjaan ja muuttaa Jyväskylään, niin hallin käyttöaste pysyisi korkeana. Harrastajakiekon hintaa ei kuitenkaan voi nostaa, jotta se pysyy tasa-arvoisena kaikille. On siis löydettävä lisää käyttäjäryhmiä ja käyttötapoja uudelle hallille. Konsertit, näyttelyt, messut ja muut kaupalliset tapahtumat ovat hyvin järjestettyinä tulonlähteitä hallille. Hyvin järjestettyinä, ei siis kyynikoiden tai virkamiesten järjestämänä.