Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Vanha Singeri

Mummoni vanha ompelukone , se kuulu Singeri, on keittiöni kalusteena ja kantensa alla se pitää monia muistoja. Edesmennyt isäni muisti, kuinka  säännöllisin ajoin valkoiset kangaskasat ilmestyivät huoneen nurkkaan ja miten koneen tykyttävä ääni valtasi kodin, kun äitinsä Singerillään lumipukuja rintamalle ompeli. Samaan aikaan toinen mummoni Suistamon Muuannossa Lottana toimi ja lapsiaan sekä isovanhempia pakkasi rekeen, kun koti piti jättää – vielä toisenkin kerran. Näin Itsenäisyyspäivänä helposti palajaa sukujensa menneisyyteen. Miettii ihmisten vaiheita ja kohtaloita. Minulle putkahtivat molemmat mummoni ajatusten kaukaloon, kun satanen on Suomellakin täynnä. Mitä mummot tekivät silloin vuonna 1917? Molemmat noin parikymppisiä. Toinen oli kaupunkilainen ja toinen maalainen. Toinen kulki Hennalan punavankileirin kautta valkoisen vartijamiehen vaimoksi ja lopulta Vaajakoskelle sitä Singeriäkin polkemaan. Toinen taivalsi evakkotiensä ja leskenä kahden nuorimman lapsensa kanssa päätyi myös Vaajakoskelle, jossa sitten ajallaan vanhempani toisiinsa tutustuivat. Jos Singeri lumipukuja ompeli, niin äitini muistaa, kuinka he pikku-Lotatkin sukkia kutoivat. Kantapää onnistuu vaikka silmät kiinni – minulta ei mitenkään. Kaikkien meidän historiamme on Suomen historiaa. Löytyy huikeita tarinoita. Iloa ja surua. Sitä elämää, joka vie sinne ja tänne. Tämän eletyn elämän kunniaksi sytytämme kynttilät niille tärkeille paikoille ja kodin ikkunalle. Muistamme heitä, jotka ovat tehneet sen suuren työn itsenäisyyden eteen. Kaikki on meille valmiina. Pitäkäämme siitä lujasti kiinni. Kersti Bergrothin Nuoren Lotan päiväkirja vuodelta 1940 päättyy sanoihin : Tuleeko ensi kesä? Laulaako kansa silloin maalleen:  ” Kuin kukkaranta aamusella Heräjä uuteen aikahan”. Hyvää Itsenäisyyspäivää