Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Ihastumisen oppiminen

Vaikka taannoin lupasin itselleni ja silloisille tuleville, siis nykyisille lapsilleni, etten paasaa heille niistä ajoista, kun itse olin heidän ikäisensä ja miten silloin asiat tehtiin “oikein”, niin nyt joudun hieman peruuttamaan tuosta lupauksesta. Nimittäin tässä eräänä päivänä tajusin, että kohta nuorinkin lapsi meidän perheessämme on siinä iässä, jolloin minä jo seurustelin, siis “aloin oleen” ensimmäisiä kertoja. Toki, se oli siinä vähän ennen teini-ikää kömpelöä läheisyyden tavoittelua ja nimenomaan olemaan oppimista, mutta silti molemminpuolinen ja aito suhde. Pienen selvitystyön jälkeen, siis nuorisolle suunnattujen kysymysten myötä piirtyi kuva, että omassa nuoruudessani jyllännyt ihastumisten ja olemisten kulttuuri on vähintään lakastunut. Nuoret pojat ja nuoret tytöt eivät enää samalla tapaa kohtaa toisiaan, ihastu ja “ala oleen”.  Ilmeisesti. Ja syykin tuntuu olevan varsin ilmiselvä, varsinkin kun sen kuuli suoraan myös teini-ikäisen suusta; kännykät ja some. Pelit, on-demand-viihde, videopalvelut kaikki virtuaalinen elämystarjonta hallitsee vahvasti nuorten vapaa-aikaa. Siis juuri sitä vapaa-aikaa, jonka me nykynelikymppiset vietimme keskenään juttuja keksien, välillä siis ihastuen ja olemalla sillai. Ihastuminen ei ollut mitään helppoa, ainakaan sen ilmaiseminen toiselle osapuolelle. Vaikka ihastumisen tunne oli kiehtovan pakottava, ja  Olen onnellinen, että sain kuitenkin harjoitella sitä vajaan vuosikymmenen verran turvallisesti, vielä aikuisten asettamia rajoja vastaan nojaten. Ihastuminen on taitolaji, kun ajattelen millä kaikilla tavoin olen sen kanssa kompuroinut, vielä vanhemmallakin iällä. Mitä siis tapahtuu, jos nuoret eivät opi ihastumaan? Kuinka heidän pariutuminen, parisuhdetaidot ja lopulta aikuisuuden alkeet kehittyvät, jos sosiaalisuus tapahtuu välineellisesti, suoran kontaktin sijasta. Emoji on korvannut katseen, särisevä ääni kosketuksen ja kaveriselfie pienet viattomat kosketukset kotibileissä, hämärän takkahuoneen sohvalla. Tämä ei todellakaan ole puheenvuoro somea tai pelimaailmaa vastaan, koska ne eivät ole huonoja asioita. Pelaaminen on hyvä harrastus, kännykkä hyödyllinen väline meille kaikille ja maailma ympärillämme hyödyntää molempia ihan arkiasioissa. Niistä ei siis ole mitään syytä yrittää eroon. Mutta, ihastuminen ja sitä seuraavat käytösmallit ovat sen verran tärkeitä taitoja, että niiden opettamiseen lapsille ja nuorille pitäisi myös löytää tätä aikaa vastaavia keinoja. Ensiavuksi voisin suositella avointa ja hyväntuulista puhetta asiasta jälkikasvun kanssa. Se, että olemme vanhempina kiinnostuneita ja rohkeita lastemme vaistojen ja tunteiden suhteen, on jo paljon. Rakkaushan se maailmaa pyörittää, molempiin suuntiin.