Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Keräilyä

Varsinaisesti en ole tiedostanut olevani keräilijä. Mutta ”yllättäen” huomasin, että varastot suorastaan pursuavat kaiken sorttista elektroniikkavempainta. Siis vanhoja telkkareita, tietokoneen näyttöjä, kahvinkeittimiä, pölynimureita, kännyköitä, kihartimia …. Ihan tarpeeksi paljon yhteen pakettiautolastiin. On ollut olemassa vakaa ja jatkuva tarkoitus viedä ne pois. Kun sitten en sitä viimeisintä rikki mennyttä kahvinkeitintä enää mihinkään saanut työnnettyä, oli tunnustettava, että kuulun keräilijöiden moninaiseen joukkoon. Toki sillä erotuksella, että luovun ilomielin keräilyn kohteista – välillä – kunnes poistettua taas on nurkkiin kertynyt! Omistan yli 20-vuotiaan – ihailun ja ihmetyksen kohteen – toimivan pyykinpesukoneen, jonka elinaikana on huushollimme läpi kulkenut jos millaista lyhytikäistä vehjettä. Mikä siinä on, että laitteet ei kestä tai aika ajaa ohi. Enkö osaa niitä käyttää oikein? Vaan sellaista olen kuullut, että nykylaitteet valmistetaan niin, ettei ne voikaan kestää kovin yli viiden vuoden. Olisiko näin? Saattaa ollakin.  Kun nyt katselin sitä tavaramäärää, joka keräyspisteeseen lähti, niin onhan se toki markkinataloutta ”parhaimmillaan”. Nopean kulutuksen taloutta ja finanssikapitalisti hieroo käsiään. Tämän lajin kapitalistisanaan törmäsin kirjassa Kansallinen kapitalismi, kansainvälinen talous (kust. Siltala) , jossa  joukko arvostettuja historioitsijoita kertoo liikemaailman ja julkisen vallan välisistä suhteista. Vaan kun ainakin sen tietokoneen tarvitsen, koska kohta lähes kaikki palvelut on siellä netissä. Kyllä kahvinkeitin ja mikro ovat päivittäin tarpeelliset. Enkä oikein viitsisi tulta viritellä ruuan laittoon. Pakastin ja jääkaappi ovat iloinen asia, ainakin kesällä. Eikä oikein into riitä pyykkilaudan hinkkuuseen. Luulenpa, että keräily on osa elämääni tulevaisuudessakin.  Mikähän poksahtaa seuraavaksi? Toivottavasti ei se pyykkikone! Niin ja ajattelenko todella, mihin ne poisheitetyt laitteet lopulta päätyvät. Jonnekin, johon ajatukseni ei yllä. Pois silmistä, pois mielestä.  Ihan oikeasti syyllisyyttä pukkaa. Vaan uskallan väittä, että tässä asiassa en ole yksin. Joskopa niitä keksintöjä syntyy tällekin alueelle, sillä muovipurkkeihin on jo vaihtoehto keksitty : uutisista kuulin ihan suomalaisesta kehittelystä.  Joku jossakin jotakin aina keksii ja maailma melkein pelastuu.