Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Lääkeriippuvuus ei ole narkomaanien yksinoikeus

Kun tiedän, että joudun odottamaan seuraavaa annosta tavallista pidempään, alkaa jännittämään. Sitä miettii, että alkaako krampit ja levottomuus, kuinka pahaksi tilanne voi mennä, selviänkö arjesta. Työpaikalla kuvittelen kaikkien huomaavan, että jotain on pielessä. Kotona voin vähän valittaakin asiasta, koska puoliso tietää kuinka pahasti tarvitsen näitä aineita. Lapsille en valita, koska tämän heikkouden kanssa eläminen ei ole kovinkaan kunniakasta. Katunarkomaanille tilanne on tuttu ja sen hoitamiseen on keinonsa, riskialttiit ja kyseenalaiset keinot. Minä olen päällepäin keskiluokkainen tekijä, eikä lääkeriippuvuus näy päälle päin – ainakaan ennen kuin tulee tilanne, että tarvitsemaani ei ole saatavilla. Lääketukkurin toimitusvaikeudet heijastuvat näin lainkuuliaiseen ja tavallisen harmaaseen elämääni. Olen pitkäaikaissairas ja siis sen vuoksi riippuvainen säännöllisestä lääkehoidosta. Minä kuolen, mikäli yhteiskunnallinen lääkehuolto pettää. En tosin kuole välittömästi, vaan hitaasti ja tuskallisesti. Tämän seikan kanssa elän loput elinajastani. Heräsin lääkeriippuvuuden käsitteeseen, kun lääketukkuri Oriolan toiminnanohjausjärjestelmästä johtuneet lääketoimitusongelmat putkahtivat julkisuuteen. Yhteiskuntamme on lääkeriippuvainen mitä syvemmässä määrin, koska niin monien hyvinvointi ja toimintakyky on riippuvainen modernin lääketieteen tuotteista. Kun kaikki toimii normaalisti, niin mitään hätää ei ole. Lääkehuolto toimii tuolla jossain taustalla ja siihen ei tule paljoakaan kiinnitettyä huomiota. Itsestäänselvyys, etten sanoisi. Vasta ongelmat nostavat sen merkityksen uuteen valoon ja silloin myös huomaa, millainen merkitys on kaupallisilla lääkeyhtiöillä. Kaikki lääketuotanto on käytännössä yksityistä, jota vain valvotaan julkisen vallan toimesta. Vuonna 2015 yhdysvaltalainen sijoittaja nosti omistamansa lääkeyhtiön valmistaman infektiolääkkeen hintaa 5 500 prosenttia, 13,50 dollarista 750 dollariin. Miksi? Syyksi hän kertoi, että “koska voi”. Tämä toki on ääritapaus, eikä kovinkaan tavanomaista toimintaa lääkeyhtiöiltä. Silti se osoittaa, mikä on mahdollista. Voitontavoittelussa yhtiöiden kuuluu lainkin mukaan tehdä parhaansa ja mitä parempi ja suositumpi eli tarvittavampi tuote, sitä enemmän siitä voi repiä hintaa. Vain virkamiesvalvonta on kuluttajan suojana, ja virkamies valta on riippuvainen politiikasta – ja politiikka on vahvimpien valtapeliä. En toki halua piirrellä pelkkiä piruja seinälle tällä, mutta tässä infuusiokoneessa kiinni istuskellessa tulee mieleen, että olen eräällä tapaa jonkun kauppamiehen armoilla tässä. Jos kauppamies päättää nostaa lääkkeen hintaa, niin saatan olla säästöjonossa. Sote-uudistuksessa ollaan menossa vahvasti korporaatiomallin suuntaan, jossa hoidon tuotanto ja tuotekehitys tapahtuu yhtiöiden sisällä ja valvonta julkisesti. Viitettä yhtiöitetyn lääketieteen toiminnasta saa esimerkiksi vakuutusyhtiöiden korvaustapauksista, joissa lääkärit tekevät ratkaisuita jopa näkemättä potilasta. Riippuvuudet ovat aina hyvää bisnestä, laillisesti ja laittomasti. Jos olet sijoittaja, sijoita hoitobisnekseen. Jos olet tavallinen pulliainen, sijoita itsehoitoon ja ennaltaehkäisyyn, koska sillä tavalla vähennät riippuvuutta kauppamiehistä.