Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Jossittelun siedettävä keveys

Historia ei välttämättä toista itseään, vaan me elämme ihan samalla kaavalla sukupolvesta toiseen. Vain puitteet muuttuvat ja teknologia helpottaa – jos helpottaa. Historia on parasta jossittelun paikkaa. Sitä niin mielellään käyttäisi aikakonetta ja ryntäisi neuvomaan yhtä jos toistakin eläjää, tarttuisi tätä reiveleistä kiinni ja meuhkaisi, jotta ”etkö nyt millään käsitä, minkä virheen teet!” Se kai on niin, että historia osoittaa aina sen jatkumon, että niitä reiveleitä ei ravistella silloin, kun asia on kohdalla. Vaan tartupa korealaisen meuhkamiehen ohjuksiin nyt! Mitä tapahtuisi?  No sitä samaa, kuin aina, eli sotaa ja vainoa. Hulluja nuo diktaattorit : minun jälkeeni vedenpaisumus. Voihan sitä jossitella keveämminkin. Olisiko vanhempani tavanneet, jos äitini ei olisi evakkoreisulle joutunut? Olisinko Multialla, jos silloin aikoinaan kouluvalintaoppaasta olisinkin aukaissut jonkun muun sivun ja valinnutkin siitä opintomatkani suunnan? Toki tässä ulottuvuudessa ei ole kuin yksi valittu vaihtoehto. Vaan mistäpä sitä tietää, vaikka tuossa vieressä olisi monia rinnakkaistodellisuuksia – niitä jossittelujakin – ja häivettä niistä ilmestyisi välillä vaikka uniin. Mutta kuitenkin. Jos joku puhuisi järkeä hurjamies Kimille ja lupailisi hienoisia myönnytyksiä, niin syntyisikö siitä historian kirjaan sellaista tekstiä, että jälkipolvisen ei tarvitsisi miettiä aikakoneellista reivelin ravistusmatkaa. Niin ja entäpä, jos Hillary olisikin voittanut vaalin. Tämän hetken maailmankirjoja kirjoittavat sellaiset miehet, joiden reiveleihin olisi syytä tarttua. Vaan mites tartut, kun toinen on niin pöyhkeä ettei meinaa taloonsa mahtua ja toinen niin röyhkeä ettei pienuuttaan ymmärrä. Varsinaista tyhmyyden tiivistymistä! ”Kumpi on houkempi , houkka vai se, joka houkkaa seuraa”, kysyi kuulu jediritari Obi VanKenobi. Kaipa se tyhmyyskin on suhteellista, jos on uskominen Hesarin juttuotsikkoa : Entä jos se kauppaa ydinraaka-ainetta tai jopa valmiin pommin terrroristeille, koska köyhä maa tarvitsee kipeästi rahaa. Sitä rupeaa olemaan niin paljon nappuloita, joita hullu voi painaa, että on vissiin parempi olla ajattelematta. Eikä edes James Bondikaan voi auttaa. Vaan olisiko toisin, jos naisilla olisi enemmän valtiomahtia käsissään? Voisi ollakin. Mielelläni ottaisin sen riskin, että katsottaisi, miten tippaleivät asioita ratkoisivat. Putkenpääthän on jatkuvasti nähtävillä. Vielä siihen aikakoneeseen, jossa oikeastaan kyllä olemme, koska nuo miljardit tähdentuikkeet, jotka näemme, eivät ole tätä päivää, vaan valoa sieltä hirveän kaukaa menneisyydestä. Entäpä jos siellä olikin elämää, jonka joku pommihihhuli tappoi ja sen ”tuikahduksen” nyt näemme!