Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Tähtilipun alla – siis sen toisen

” Siis oleksä maanviljelijä? Apua. Miten te jaksatte? Eiks teillä oo niitä dirruja hirveesti?”, kysyi kerran eräs teini-ikäinen, jonka kanssa juttusille päädyin, kun junaa odoteltiin. Miten te jaksatte? Ei ole muuten kukaan muu koskaan tätä kysynyt! Meikäläinen katselee tätä elämää kahdella aikajanalla : ennen ja jälkeen EUn. Se on ,kuin yleinen ajanlasku, jossa se nollapiste on määritelty, joko erään uskonnollisen henkilön syntymän perusteella, tai muuten nollattu  sopivasti samalle kohdalle. Siis eEU – jEU. Samalla kaavalle menee tämä rahayksikkökin. Mietin vieläkin monia hintoja markkoina, saadakseni jonkin sortin käsityksen kohteen todellisesta arvosta. Kahvi ja munkki 3 mk – totta silloin joskus. Vaan nyt ei taida sama pari onnistua puolikkaalla eurolla. Jos ne dirrukat kolkuttelee siellä etuovella, niin takaoven kautta tulee hämmennys hintojen heilunnasta. Tämä ystävämme euro se on totisesti vikkelä kaveri ja hallitsee suvereenisti nousun. Helppo esimerkki : eräs maatalouskoneen varaosa maksoi n. 6-vuotta sitten 600 € ja nyt 1800 € ! Ihan vaan tuli tunne, että missähän ulottuvuudessa sitä ollaan. No, se varaosa jäi nyt ostamatta ja oli kehiteltävä muita konsteja. Vaan direktiiveihin ei konstit auta. Ei ole valinnan mahdollisuutta. Vaikka jättäisi kaikki EU-tuet hakematta, niin ei ole kuitenkaan direktiiveistä vapaa, jos maataloutta haluaa harjoittaa. Kyllä tästä valtavasta paperin pyörittämisen vaivasta ja henkisestä tuskasta on ihan kohtuullista saada korvausta. Härregyyd sitä EU-liittymishetkeä! Yhdessä yössä tuotteista saatava hinta laski 60 prosenttia. Siinä tuli hiki otsaan ja maailmanloppu mieleen. ”On, on, aina on. Jotain torrakkoa on eteen saatava” , sanoi Aksel Airo Jussi Jurkan suulla elokuvassa Päämaja, kun tältä kysyttiin, onko mitään tehtävissä. Meikäläisen torrakko on ollut hyväksyminen itkun kanssa. ”Elä aattele mittään. Tee vaa. Kyllä ne hakkee, jos väsähät” , sanoi eräs ammattikaveri direktiivikeskustelumme yhteydessä. Kaipa sitä selviää parhaiten, kun laittaa aivot  kiinni ja kun jotakin kysytään, niin vastaa vain, että joo… jaa… Tämän tähtilipun alla eläminen on ollut vaikeaa ja vaivalloista. Jos pilkku pitää joka paikassa olla, niin onko sitä pakko jatkuvasti viilata? Tällaistakohan se elämä oli siellä rautaesiripun itäisellä puolellakin : puhelin soi, oveen koputetaan , joku viedään! No joo. Jotenkin vielä henki kulkee, mutta SITÄ  lippua en salkoon nosta. Ei minulla kyllä ole lippusalkoa. Mutta siitäkin huolimatta , en nosta.