Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Nasa, Esa ja Ursa

Elämä se vaan on taruakin ihmeellisempää, vaikka eräs sukulaistäti silloin aikoinaan epäilikin kuulentojen aitoutta : ” nuo ameriikkalaiset ne ossaa tehä nuita elokuvia ja kyllä se on tuo kuujuttukin elokuvvaa”. Toki voi miettiä, jotta kumpi oli ensin ,elokuvatekijöiden mielikuvitus, vai Nasan keksinnöt. Sitä on tuolla taivaalla jo sen verran vermettä, että on kysyttävä, jotta kenellä on väistämisvelvollisuus. Avaruusasemakaan ei kuulemma enää koskaan tule olemaan ilman ihmistä. Porukkaa vaihtuu ja hoimma on jo niin arkipäiväistä, että ei meinaa edes muistaa moisen aseman olemassaoloa. Luotaimia on siellä ja täällä. Planeetoista ulosheivatun Plutonkin ohi on menty jo ajat sitten ja Voyager1 on nyt kauimpana oleva ihmisen tekemä vehje. Se lähti matkaan jo 1977 ja on nyt siellä jossakin tähtienvälisessä avaruudessa, josta arvion mukaan lähettelisi viestejä vielä vuoteen 2020 asti. Ehkä joku Star Trekki senkin joskus löytää. Marsin mönkijöitä on mukava seurata. Kaksi ”vanhaahan” siellä vielä kulkee ja uusia on luvassa. Spirit ja Opportunity laskeutuivat vuonna 2004 ja siitä lähtien on jatkuva yhteys planeetalle pelannut. Spiritti juuttui hiekkaan ja siitä lähti viimeinen viesti v. 2010, mutta Opportunity se vaan vielä taivaltaa omia teitään ja sieltä jostakin punapallon laidalta kuvia lähettelee. Mutta hyvin on mennyt nuoremmallakin. Curiosity laskeutui vuonna 2012 ja myllertää edelleen matkaansa kivisen soraisissa maisemissa. Vaan ihan en sinne – Marsiin – kyllä lähtisi, vaikka avaruus on aina kiehtonut ja Star Warsitkin katsottu. Mielikuvituksella ei ole rajoja, mutta ei varmasti keksinnöilläkään. Joten Ameriikan Nasa, Euroopan Esa ja Suomen Ursa kulkevat minun ja avaruusvempaitten matkassa edelleen. ”Maailmankaikkeus on hauska paikka, siitä on syytä riemuita”, sanoi Esko Valtaoja kirjassaan Kotona maailmankaikkeudessa.