Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kesälomasta ja television tekemisestä

Heinäkuu on lomakuukausi ja sen huomaa, kun on itse työssä, joka vaatii paljon yhteyksiä viranomaisiin ja muihin tahoihin. Heinäkuussa ei saa ketään kiinni, eikä mitään tahdo saada aikaiseksi, vaikka olisi vähän niin kuin pakko. Tai, no. Pakko ja pakko, kun kyse on televisioviihteestä. Ehkä ilmankin pärjättäisiin – hetken aikaa, mutta omalla kohdalla työn tekeminen on edelleen pakko. Toimeen on tultava. Location scouting on sitä, kun käsikirjoituksen perusteella elokuvaan tai televisiosarjaan etsitään kuvauspaikkoja. Kun käsikirjoituksessa lukee, että kohtaus tapahtuu esimerkiksi toimistossa tai hahmon kotona, niin sellaisia lähdetään etsimään tuolta jostain kaupungin – tai maaseudun – kätköistä. Harvoin paikkoja on ihan suoraan valmiina tarjolla. Etsintä on salapoliisin työtä, jossa työvälineinä ovat internet, auto ja kamera. Itselläni on kuvauspaikkaetsintää takana jo reilusti toista vuosikymmentä, joten kuva- ja kontaktiarkistoni on melko laaja, mutta silti teen jokaisen toimeksiannon kohdalla ihan puhdasta jalkatyötä kentällä. Kierrän paikkoja ja etsin vaihtoehtoja. Esimerkiksi yksityiskotien etsiminen kuvauspaikaksi on hyvin vaativaa työtä niin sosiaalisesti kuin käytännön kannalta. On uskallettava mennä ihmisten ovien taakse ja esitettävä melko omituisia kysymyksiä. Monikaan ei ole koskaan kuvitellutkaan elokuva- tai televisiotuotannon tupsahtavan oman oven taakse. Siinä sitä sitten silmät epäuskosta pyöreinä kuunnellaan, kun minä esitän hyvin harjoitellun esittelypuheeni siitä, kuinka jopa viisikymmentähenkinen revohka haluaisi tulla mylläämään kodin ylösalaisin, mutta siivoaa paikat lähtiessään ja maksaa siitä vielä kohtuullisesti. Vastaanotto on aina yllätys, vaikka olen tehnyt näitä kotikäyntejä jo varmasti satoja. Lopulta paikka kuitenkin aina löytyy ja viihdetuotanto pyörii. Julkiset tilat tai yritysten toimistot ovat erilaisia löydettäviä. Siellä maailmassa puhutaan joko byrokratiaa tai rahaa, kieliä, jotka olen opetellut ja jotka osaan jo melko hyvin. Pääkaupunkiseudun virastot ja virkamiehet kohtaavat näitä kuvauslupapyyntöjä jo niin paljon, että heillä on niihin toimintamallit ja -ohjeet, mutta maakunnissa saatetaan välillä yllättyä isostikin ja ryhtyä ihan hassuihin hommiin, kun elokuvatuotannon järjestäjä alkaa kyselemään lupia kuvausten tekemiselle. Kuvauspaikkojen hakuun vaikuttaa suuresti se, millaisena ohjaaja, kuvaaja ja lavastaja näkevät tyylin ja tunnelman. Toimistoja ja koteja on todellisuudessakin monenlaisia, elokuvassa ehkä vielä enemmän. Mutta, joskus vastaan tulee näkemyksiä ja tilauksia, joita on vaikea toteuttaa tai löytää. Harvinainen kiinnostaa taiteilijoita. Vaikeasti tavoitettavat asiat ovat arvokkaita ja taitelijat haluavat tuoda niitä esiin, kuin näyttääkseen, että pystyvät tekemään melkein ihmeitä. Vaikka ihmeet tehdäänkin ryhmätyönä. Scoutaan tässä heinäkuun aikana kuvauspaikkoja uuteen nuortensarjaan, jossa liikutaan musiikkimaailmassa, joten hakusessa on muun muassa erilaisia studioita, ateljeetiloja yms. luovan alan pyhättöjä. Tällaisten omistajat ovat usein hyvinkin tietoisia siitä, että heidän paikkansa on uniikki tai vähintäänkin trendikäs, joten kuvauslupatiedusteluihin suhtaudutaan sekä kiinnostuneesti, että ylpeästi. Tässä työssä on kaksi palkitsevaa puolta yli muiden. Toinen on tietenkin onnistumisen tunne, kun on löytänyt hienon kuvauspaikan, joka tuo itse elokuvaan tai sarjaan tunnelmaa tai sisältöä. Miljöödramaturgia on huomaamattoman tärkeä elementti, joka usein jää hahmodramaturgian jalkoihin. Se kuitenkin määrää paljon jutun visuaalisuudesta ja fiiliksestä. Toinen palkitseva puoli liittyy itse työn suorittamiseen. Olen etsintätyössä törmännyt sellaisiin tarinoihin, ihmisiin ja ilmiöihin, joita en varmaan olisi koskaan tavannut muutoin. Olen tuijottanut ladatun haulikon piipuun, päässyt salaiseen kotimuseoon, joka julkisuuteen tullessaan olisi jonkinlainen kohujuttu, saanut ehdotuksia jos jonkinlaisia tuntemattomilta ihmisiltä eli tahdon sanoa, että olen nähnyt paljon ja oppinut paljon. Ja olen iloinen siitä, millaiseen Suomeen olen tämän työn kautta saanut tutustua; monimuotoiseen, ilmeikkääseen, ylpeään ja kauniiseen.