Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Vihreää valo kaikille

Vuoden kierron kaikissa vaiheissa on hetkiä tai yksityiskohtia, joita tekisi mieli kutsua lempivuodenajakseen, mutta jos pitää valita oikeasti vain yksi ykkössuosikki, niin se on kesä, tarkemmin keskikesä. Loma-ajalla ei ole mitään tekemistä tämän ajatuksen kanssa, vaan valintaperuste on valo. Vihreän levähstön tai havupuuston korkeiden latvojen läpi siivilöityvä auringon valo on yksi voimaannuttavimmista näyistä, joita vuoden aikana näen. Vertaisena voi oikeastaan pitää vain sen täydellistä vastakohtaa, rannattoman meren auringonlaskua. Muut valoilmiöt, kuten Lapin hankien kevättalven aurinko tai syksyn kuulaat päivät himmenevät kesäisen valon rinnalla. Minun mielestä. Valo on kuitenkin enemmän kuin esteettinen kokemus. Auringonvalo yhteyttää, se on kaiken elämän edellytys, mutta valolla on myös nykyelämää jalostavia ominaisuuksia. Suomessa, keinovalo syttyi ensimmäisen kerran Tampereella puuvillakehräämön saliin, jossa nyt toimii maukas ravintola. Tuo hehkulankapolttimo oli heikkotehoinen, energiatehoton, mutta aloitti kehityksen, jossa maailma valaistui ja rakensi energiatuotantoa kattamaan kulutuksen. Sitten tuli led. Ja energian kulutuksen piti laskea, koska mahdollisuus siihen tuli pienikulutuksisten valaisimien mukana. Mutta, laskiko, laskeeko? Todennäköisesti ei, tai melkein voisi sanoa, että toivottavasti ei. Nyt, kun valon määrää ei enää rajoita sähkölasku, niin meillä on mahdollisuus valaista ympäristömme aivan uudella tavalla, antaa valon hoitaa meitä myös kaamoksen aikaan ja siellä mihin aurinko ei paista. Ainakin omassa asuinhistoriassani asuntoni ovat kirkastuneet sitä myöden, kun valaisinteknologia on kehittynyt energiatehokkaammaksi. Ja hyvä valo on toiminut piristeenä ja suorastaan inspiraation lähteenä. En malta odottaa, että pääsemme kehityksessä siihen pisteeseen, että voin kattaa kokonaisia seinäpintoja säädettävillä valoelementeillä, siis suurilla valaisevilla pinnoilla. Pistemäinen valo jättää aina puolet tilasta pimeyteen. Varjopuolella on aina kaikki hukassa, syntyy väärinkäsityksiä ja kompastumisia. Tasaisen ambientin valon ainoa huono puoli olisi kontrastin puuttuminen, jos sattuisin valokuvaamaan. No, senkin voin hoitaa sitten kuvankäsittelyn yhteydessä – tai himmentää valoja tilanteen mukaan. Joka tapauksessa valolla on monta roolia, joista osa lankeaa meidän ylle tahtomattamme, mutta toista puolta, pimeyttä voimme hallita kokoajan entistä paremmin. Valo kaikille, ja hyvää kesää, rakkaat lähimmäiset.