Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Keurusselkä on kaljaa

Keurusselkä on kaljaa, sanoin turisteille yhdeksänkymmentä luvun alkuvuosina, kun olin Ellulla kansimiehenä. Selitys oli väistö sille, että en osannut ihan tarkkaan selittää veden ruskeutta. ja sitä paitsi, siinä tilanteessa koulukirjasta ammennetty biologinen selite olisi ollut tylsä ja todennäköisesti luonut negatiivishenkisen tunnelman aiheeseen. ”Keurusselkä on kaljaa” jäi varmasti paremmin ihmisille muistiin, koska se loi hauskan ja yllättävän hetken siinä keskustelussa. Ja moni perheenisä sai siitä hyvän tekosyyn käydä vielä kerran tankkaamassa muovituoppinsa täyteen laivan baarista. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin Ellulla kävi parhaimmillaan toistakymmentätuhatta matkustajaa vuodessa ja Keurusselällä veneiltiin ahkerasti. Oli navigaatiokilpailuita, koskisafareita ja Keurusselän regata purjehduskilpailuita. Nyt Keurusselällä ei ole näkynyt ensimmäistäkään purjevenettä liikenteessä . Kalja on kai laimentunut, kun liikennekin on hiljentynyt. Keurusselän järvimatkailu on yksi lempiaiheistani, eikä tämä varmaan tule olemaan viimeinen tekstini aiheesta, koska itse järvi on edelleen hieno ja monipuolinen matkailualusta ja sillä olisi paljon tarjottavaa koko seutukunnan elävöitymiseen, jos mahdollisuudet hyödynnetään mahdollisimman hyvin. Miten sitten Keurusselkä palaisi palvelemaan matkailijoita, ja toisaalta ihan omankin paikkakunnan väkeä paremmin? Aktiivisella ja kekseliäällä kehittämisellä, joka lähtee liikeelle perusasioista. Järvelle pitää olla helppo pääsy ja onkin. Veneenlaskuluiskia on eri puolilla ja järvellä seilaa matkustaja-alus, joten pelimerkkejä on. Näiden molempien hyödyntämiseen tarvitaan kuitenkin pientä viilausta; mahdollisuuksista viestiminen ihmisille herättää varmasti kiinnostusta ja liikettä Keurusselälle päin. Esimerkiksi veneluiskat pitäisi merkitä helposti hahmotettavalle kartalle nettiin ja tehdä samaan yhteyteen pieniä kertomuksia siitä, mitä järvisiä hienouksia niiden kautta voi saavuttaa. Mahdollisuus ja tarina herättävät kiinnostusta. Jopa pohjoismaisessa mittakaavassa ainutlaatuisen ja muutenkin hienon siipirataslaivan hyödyntäminen matkailussa on osaavissa käsissä varmasti kannattavaa ja näyttävää. Elias Lönnrot-laiva on hyvä työkalu matkailijoiden palvelemiseen. Kolmekymmentä vuotta samalla reitillä ja aikataululla seilannut laiva on toki tavallistunut ehkä jopa vastenmielistynyt paikallisten mielissä, mutta jokainen saksalainen, amerikkalainen tai japanilainen turisti, jonka kanssa olen sitä katsellut Ahtolan satamassa, on ihastellut sitä ja kehunut mielenkiintoiseksi. Mutta kyytiin ei ole päässyt, koska? No, sopivaa yrittäjää ei ole löytynyt, ei ole rahaa, ei kiinnosta, ei sitä ja ei tätä. Selvä, ei sitten. Veneluiskien ja matkustajalaivan lisäksi järvi tarjoaa hyvä puitteet muiden vesistömatkailupalveluiden kehittämiselle. Erilaisten vesikulkuneuvojen vuokraaminen, rantasaunojen ja omien veneiden harrastetuotteistaminen ja positiivinen markkinointiviestintä ohjaavat matkailijavirtoja niiden äärelle. Kun Keurusselälle kehitetään tarina, joka koostuu palveluista, mahdollisuuksista, tarjonnasta ja yrittämisestä, niin syntyy vetovoimaa. Siihen voi sitten vastata Ellulla ja hotellilla, ja vuokravälineillä. Asiakkaita kyllä riittää, sillä matkailu on miljardibisnes. Ihmiset haluavat kokemuksia ja elämyksiä, ja ovat valmiita maksamaan niistä. Nyt pitäisi löytyä joku toimintakykyinen taho, joka ryhtyisi aktiivisesti kannustamaan ja koordinoimaan palveluiden ja mahdollisuuksien kehittymistä. Yksittäisillä yrittäjillä on vain rajalliset resurssit yksin esimerkiksi mainostaa, mutta aktiivisen julkisen toimijan ja yritysten koordinoidulla yhteistoiminnalla saataisiin riittävää joukkovoimaa niin kutsutun pöhinän synnyttämiseksi. Heitän palloa Keuruun Matkailulle, Keulinkille ja Yrittäjille, siis kaikille, joiden intresseissä on seutukunnan imagon ja talouskasvun vahvistaminen. Saisitteko Keurusselän kanssa aikaiseksi jotain kekseliästä? Se on kuitenkin hyvä alusta matkailulle.