Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Vihdoin lippu virallisesti korkealla Isänpäivänä

Hyvää Isänpäivää kaikille. Sain juuri erinomaisen aamiaisen ja pari hienoa korttia, joten tulipa mieleen pari muutakin ajatusta Isänpäivästä – ja äitienpäivästä. On hienoa ja esimerkillistä, että äitienpäivää on liputettu virallisesti jo vuodesta 1947 asti, ja äitejä myös palkittu valtiollisin arvomerkein. Äitien panoksen muistaminen oli tuolloin sodan runtelemalle Suomelle eheyttävä ja lohduttava muodollisuus, sankarivainajien ja sotatraumojen maassa. Sittemmin maailma ja Suomi ovat muuttuneet ja arvokehitys tarkentunut. Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on kohentunut merkittävästi, eikä enää voida puhua pelkästään sukupuolten välisestä epätasa-arvosta, vaan nykyään epäoikeudenmukaisuus jakaantuu enemmän yksilöiden kuin ryhmien kesken. Naiset ovat monessa kohtaa kirineet miesten ohitse tasa-arvossa, miehet kohtaavat syrjintää ja epätasa-arvoista kohtelua siinä missä naisetkin, ja on monia vähemmistöryhmiä, joiden tasa-arvokokemukset kaipaavat enemmän huomiota. Mutta tänään Isänpäivänä voidaan sanoa, että on aika nostaa isät samaan muodolliseen arvoluokkaan kuin äiditkin, ja siksi liputuspäivän virallistaminen on tärkeä hetki, mutta vielä on kirittävää äitienpäivään nähden. Äitienpäivänä jopa useita kymmeniä äitejä palkitaan tasavallan presidentin toimesta, ja vieläpä varsin korkea-arvoisilla Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan kultaristeillä. Isänpäivänä yhdestä kolmeen miestä saavat “Vuoden Isä”-tunnustuksen sosiaali- ja terveysministeriöltä. Tällainen pieni, ehkä joistakin merkityksettömältä tuntuva ero ylläpitää esimerkiksi käsityksiä vanhemmuuden yhdenvertaisuudesta, joka ilmenee esimerkiksi erohuoltajuuden epäsuhtana; äidit saavat huoltajuuden merkittävästi useammin kuin isät, vaikka isällä olisikin tahtotila ottaa lähivanhemmuus hoidettavaksi. Virallisella Suomella on toisinaan huono asenne. Isien ja äitien aseman eriarvoistuksesta kärsivät ennen kaikkea lapset, joille on tärkeää, että molemmat vanhemmat ovat läsnä ja aktiivisia heidän elämässään. Jos virallinen Suomi pitää äitejä suuremmassa arvossa kuin isejä, näkyy tämän vaikutus lapsiperheiden arjessa ja arvoissa myös, mutta tuskin positiivisessa mielessä. Tasavallan presidentti on tänä Isänpäivänä saanut avoimen kirjeen Miesten Tasa-arvo ry:ltä, joka oli ajamassa myös Isänpäivän liputuksen virallistamista. Yhdistys lähestyy valtionjohtoa nyt palkitsemiskäytännön kehittämisen merkeissä, muistuttaen ansioituneiden isien ansaitsevan saman huomion kuin äiditkin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun asiaa nostetaan esille, vaan yhdenvertaista vanhemmuutta on ajettu tämänkin yhdistyksen toimesta jo liki vuosikymmen. Toki, ymmärrän väitteitä ja mielipiteitä, joissa korostetaan miesten tekevän itse valintoja isyytensä laiminlyömiseksi, esimerkiksi erotilanteissa, joissa huoltajuus lankeaa äidille. Ilman isyyden tukea, äidin aseman virallisen korostamisen varjossa, se on joskus ainoa realistinen vaihtoehto. Voimia taisteluun ei eromyllerryksessä välttämättä ole, varsinkaan kun vastassa on monesti myös virallinen koneisto. Mutta Suomen tulee marssia tasa-arvon globaalissa etujoukossa, esimerkkinä ja kehittäjänä, ja vaikka olemme joidenkin tutkimusten mukaan maailman tasa-arvoisin maa, on töitä vielä tehtävänä. Joten kaikille isille,  Te olette korvaamattomia juuri sellaisena kuin olette. Teiltä vaaditaan paljon, mutta tiedätte, ettei vanhemmuuden, kumppanuuden tai peilikuvan katsomisen pidäkään aina olla helppoa. Tekemällä sen minkä taitaa, parhaansa yrittämällä, tukemalla ja ottamalla tarjotun tuen vastaan, täyttää paikkansa – ja saa palkintonsa. Suotuisia tuulia kaikille Isille. Toni Panula, tuottaja, Helsinki