Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Meni pitkäksi

Nimittäin blogismi on ajallinen laji. Joko ehdit tai et ehdi kirjoittaa. Toisaalta Carlo Rovelli sanoo kirjassaan – Todellisuus ei ole sitä miltä näyttää – että aikaa ei ole edes olemassa. No tämä on niitä fysiikan kvanttijuttuja, joita on mukava lukea, vaikkei ne välttämättä taviksen aivosolmuja aukaisekaan. Samainen herra pohtii aikaa ja sen mahdollista olemattomuutta isomminkin kirjassaan Ajan luonne. Ursan julkaisuja molemmat teokset. On syksy ja kirjahoukutukset parhaimmillaan. Taas joudun palaamaan aikaan – lukuaikaan. Missä kohdassa päivää ehtii lukemaan? Työpäivä mättää päälle niin paljon muuta ettei keskittyminen onnistu. Illalla voisi, mutta kun se on lopulta niin lyhyt, kun unihiekka rupeaa rassaamaan silmiä jo puoli yhdeksän aikaan. Toisaalta taas nyt ei tiedä, mikä on se oikea unihiekka-aika. Talviaika, kesäaika, tottuma-aika! Ehkä siis luen nukkumaan menessä. Sängyssä kädet puutuen roikutat kirjaa kunnes heräät sen kopsahtaessa naamalle tai lattialle. Jossakin välissä sitä kuitenkin aina lukee. Lukeminen on harrastuksista parhaita. Kirja itsessään on monen prosessin lopputulos, jonka pariin haluaa palata myöhemminkin ja uudestaan. Siksi sen on oltava omassa hyllyssä. En koe kirjaa läpihuutojuttuna – no ehkä jotkut ”räikköselämänkerrat ym. vst” voisivat olla, kun eivät kiinnosta. Kirja on kaveri ja tietolähde, oikeastaan ystävä parhaimmillaan. Jopa kansikuvalla on merkitystä. Minkä nappaat paljoudesta käteesi ja ryhdyt selaamaan. Kuulun niihin, jotka uutta ns. kertomakirjallisuutta etsiessään lukevat sekä aloituksen, että summassa valitun sisäsivun jonkin kohdan. Jos teksti sujuu, niin kirja lähtee matkaan. En etsi kirjaa kirjailijan kautta. Vaan etsin kirjaa, joka on lukemisen arvoinen. Tässä yhteydessä sitten löytyy se kirjailijakin, jonka muihinkin kirjoihin sitten saatan uppoutua. Tietokirjat  ja vastaavat taas valikoituvat aiheen kiinnostavuuden kautta. En niin kovasti jaksa kiinnostua koppakuoriaisen sosiaalisesta elämästä, mutta sen toisen tähtien välisen komeettavieraan – Borisov – liikkeet kyllä kiinnostavat. On kuulema tätä Borisovia helpompi tutkia, kuin sikarimallista Oumuamuaa, joka niin nopeasti ohi huitaisi ja jatkoi matkaansa sinne toisiin ulottuvuuksiin. Niin ja jos se olikin vieraan sivilisaation avaruusalus 🙂 Loppuun sopiikin Esko Valtaojan uusimman kirjan – Avaruudesta – viimeinen lause: mitä seuraavaksi?