Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Silkkitie ja luoteisväylä

Löysin uudestaan kirjahyllystäni kaksi mielenkiintoista matkakirjaa.  Lorenzo Camusso: Eurooppalainen matkakirja 1492, joka perustuu tuolloin matkanneiden kertomuksiin ja Erno Paasilinna: Matkoja vanhassa Suomessa. Tällaisen EU-turpeeseen sidotun viljelijän on lähes mahdotonta matkustaa yhtään minnekään. Jo kahden päivän yhteinen reissu tietää suuria järjestelyjä, saatika jos pyrkisi kauemmaksi. Vaan onhan nyt Googlemaps ja olet heti paikalla. Katunäkymät keltasen ukelin johdattamana antaa hyvän kuvan ja sutkisti voisit tietämättömälle selostaa Firenzen katuja tai Reinin rantamaisemia. Kuka sen todistaisi, ettet olisi siellä käynyt 🙂 Nuo vanhat matkaselostukset ovat oiva yhteys menneeseen, mutta myös nykyisyyteen. Kerrottuja matkareittejä voi mainiosti seurata Mapsia napsuttamalla vaikka Lyypekistä Novgorodiin, Trondheimista Roomaan tai Genovast Istanbuliin. Kotimaatakin löytyy: Savossa ja Karjalassa, Haminasta Helsinkiin, Kajaanista Muhokselle jne , 459 sivua monen matkaajan kertomuksia suloisessa Suomessamme eri vuosisadoilla ja -kymmenillä. Camusson kirja on varsinainen aikamatka. Kirjan kuvituksena on aikakauden taiteilijoiden töitä. Matkakirja kertoo myös missä on paras käyttää hevosta ja milloin taittaa taivalta jalan. Missä voi yöpyä ja missä herkullista ruokaa sekä missä vaarat uhkaavat. Nämähän ne kiinnostavat nykyäänkin. Mapsimatkustelulla en kovasti rasita ilmastoa. Tokihan paikallinen ilmapiiri jää kokematta, eikä voi koskettaa Versaillesin portin pieltä. Mutta Nazcan linjat näkyvät hyvin satelliittikuvassa – no ne eläinkuviot huonommin. Astronautti sentään hahmottuu kallion seinästä, kun tietää mitä etsii. Tämä olisi se paikka, jonne livenä haluaisin. Toinen olisi Australian Uluru – mahtava kallionmurikka keskellä autiutta ja kuivuutta. Onko sitten lentomatkailun ”anekauppa” ratkaisu ilmaston muutoksen torjunnassa. No ehkä, jos anerahat menevät uuden teknologian kehittelyyn ja kerosiinin korvaamiseen. Mitäs muuta vaihtoehtoa? Lopetetaan lentely – se lomalentely. Jaa-a, tuskin sitä monikaan tekee! Se on muuten hirvittävä määrä koneita ilmassa yhtäaikaa ja erikseen. Joskus kun katsoo netistä sitä  lentoliikenteen Flightradaria , niin … siis kysyn vaan, että kuka on syyllinen? Kun ajatellaan märehtijää, joka mällyttää ruokansa moneen kertaan – ei ole se läpipasko, kuten yksimahainen – ja hyödyntää sitä sapuskaa, jota kasvaa luonnostaan lähes kaikkialla: heinä, niin tämä elikko on lähes kaikkeen syyllinen. Tai siis nykytrendillä se näin on. Yksin- tai moninkertaisesti rohkenen tunnustaa, etten tunne syyllisyyttä nautalaumastani niin kauan, kun lentomatkailu näillä saastuttavilla  nykyvermeillä ja – aineilla jatkuu. Lentokonetta en siis tarvitse, mutta autoa ja traktoria kyllä. Sähköllä? Biokaasulla: suora putki lehmästä auton tankkiin? Jos ennen huulta heitettiin, että viljelijän on oltava myös insinööri, eläinlääkäri, ekonomi ym, niin nyt vielä lisäksi pitäisi kemistiksi ryhtyä. Luulisi olevan työmarkkinoilla kysyntää näin monipuolisille osaajille. Navetta kiinni ja maailma pelastuu! Nyt on kesä ja liikkeellä on viljelijän parhaat ystävät: hyttynen ja mäkärä. Niistä riittää kaveria onneksi muillekin. Mukavaa Juhannusta lätkämatsien merkeissä.