Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Tiedätkö, miksi uimahallissa on pakko olla alasti?

Suomessa on vahva saunomisen kulttuuri, johon erottamattomasti kuuluu alastomuus. Erityisesti uimahalleissa ihmiset ajetaan lauteille ilman rihmankiertämää, joskin pyyhe sallittaisiin, jos joku sellaisen kehtaisi ympärilleen kietoa. Altaaseen menoakin säädellään monissa paikoissa jokseenkin irrationaalisesti, vaatimalla uimareilta tiukasti ihonmyötäisiä asuja. Tämä ilmiö on onneksi hieman harvinaisempi kuin sauna-alastomuuden vaatimus, ja sivistyneitä eli shortseja sallivia halleja löytyy. Mutta esimerkiksi Jyväskylän Aalto Alvarissa ja Keuruun uimahallissa ovat munauikkarit pakollisia. Joillekin tämä on syy jättää uimahallikäynnit kokonaan väliin. Itse olen aktiivinen uimahallikävijä, olen vieraillut suurimmassa osassa Suomen uimahalleja sekä kylpylöitä, ja itseasiassa Keuruun uimahalli on ollut aina suosikkini Suomen halleista. Varsinkin uudistuksen jälkeen se on ollut erinomainen liikuntapaikka, jossa erityisesti siisteys on merkillepantavaa. Toki, Suomessa siisteys ja hygienia joskus lähentevät hysteriaa, ja siitä syystä meillä on esimerkiksi astmaa huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi itärajan takana Karjalassa. Tutkittu on. Mutta hyvästä ja vastuullisesta hoidosta huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, monissa suomalaisissa uimahalleissa elävät eräät kiellot ja säännöt, joita olisi jo korkea aika tarkastella uusiksi. Sekä puhdistustekniikka että kulttuuri ovat kehittyneet, joten käytänteiden soisi seuraavan kehitystä. Kuten myös Keuruun uimahallissa on, melkein kaikissa julkisissa saunoissa löylyihin on mentävä ilman uima-asua, eikä altaassakaan saa käyttää niin sanottuja uimashortseja. Perusteluina ovat vanhat hokemat, hygieniasta ja kloorin höyrystymisestä. Väitteitä, joiden todenperäisyyttä ei ole kukaan tarkistanut vuosikymmeniin, vaan ne elävät sitkeinä uskomuksina. “Kun aina on ollut niin.” Vastoin tieteellisiä todisteita. On totta, että kloori höyrystyy +35 asteen lämpötilassa, ja höyrystynyt kloori voi aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä ja allergikoille jopa hengityksen vaikeutumista. Kuullostaa ihan pätevältä perustelulta? Teoriassa asia toki on juuri noin, mutta kun katsotaan asiaa tarkemmin ja käytännössä, ollaan ihan toisella tontilla. Nimittäin, yhdestä litrasta nesteklooria syntyy neljäsataa litraa kloorikaasua, jonka paino on noin 1 kilogramma. Uimavedessä saa litraa kohti olla enimmillään 1,2 milligrammaa klooria, ja itseasiassa normaali “ison altaan” klooritaso on noin puolet tästä. Jos siis kuvitellaan yksinkertaistettu skenaario, että ihminen voi ihollaan ja uima-asuunsa sitoutuneena kantaa altaasta yhden(1) litran uimavettä mukanaan saunaan, eikä käy suihkussa siinä välissä, niin tuosta määrästä uimavettä höyrystyy noin 0,35 millilitraa kloorikaasua. Vertailun vuoksi, ihmisen keuhkojen tilavuus on 4000-6000 millilitraa. Seuraavaa kappaletta varten kannattaa muistaa kaava: 1 ppm = 2,95mg/m Nimittäin kloorialtistuksesta työterveyslaitos sanoo tarkkaan ottaen seuraavaa: “Altistuminen yli 1 ppm:n pitoisuudelle voi aiheuttaa puolen tunnin jälkeen lievää hengitysteiden ärsytystä, yskimistä ja päänsärkyä. Klooripitoisuus 10 ppm aiheuttaa voimakasta silmien, nenän ja kurkunpään ärsytystä, kyynelvuotoa ja yskää. “ Siispä, edellinen huomioiden; yhdestä litrasta 1,2 milligrammalla kloorattua uimavettä syntyy 0,0014 ppm pitoisuus höyrystynyttä klooria, jolle altistumista ei voi oikein pitää erityisenä riskinä. Todennäköisesti uimaveden muut epäpuhtaudet ja vaikkapa liukastumisriski uimahallissa ovat todennäköisempiä vahinkojen aiheuttajia. Riskialtistumisesta ollaan aika kaukana, joten se siitä perustelusta. Käytännössä siis uima-asussa saunomisesta ei juurikaan koidu mainittua kloorin hoyrystymisestä aiheutuvaa riskiä. Toinen kielto, joka Keuruunkin uimahallissa sitkeästi elää ilman sen parempia perusteita, on uimashortsien käyttökielto. Täysin mielivaltaisiin uskomuksiin perustuvasti tätä kieltoa perustellaan milloin tarttumisriskillä, milloin hygieniäriskillä ja ties millä kuulopuheilla. Ja kuitenkin, lähes aukoton todistus kieltoa vastaan löytyy pääkaupunkiseudulta. Helsingin kaupungin uimahalleissa, joissa muuten käy vuodessa saman verran porukkaa kuin Keuruun uimahallissa miltei neljännesvuosisadassa, on uimashortsien käyttö ollut sallittua VIIMEISET 20 VUOTTA. Samoin ne ovat sallituja Espoon ja Vantaan uimahalleissa. Eikä pk-seudulla ole nähty yhtäkään sen suurempaa hygieniakriisiä tai muita riskitilanteita uimashortseihin liittyen. Nimeltämainitsematon viranomaislähde kommentoi kirjoittajalle tähän, että “se perse jää pesemättä sieltä uimapuvun alta jos uima-asua ei edellytetä otettavaksi pois missään vaiheessa ja nekin pöpöt kulkeutuu altaaseen. Toki ohjeistuksella tämäkin riski kai voisi olla hallittavissa. Mutta ihmiset on oikeasti uskomattoman urpoja halleissa hygienian suhteen…” Mitäpä tuohon lisäämään. Ihmisten vika. Ja kun näin on, niin ei siinä kai arkijärki enää auta? No, kannattaa kuitenkin yrittää, joten haastan tässä uimahallin henkilökunnan ja päättäjät perustelemaan asettamansa kieltonsa ja rajoituksensa valideihin tutkimuslähteisiin viitaten – tai muuttamaan ohjeistusta vapaammaksi ja olemaan esimerkkinä muutoksen mahdollisuudesta suomalaisessa julkisessa kylpykulttuurissa. Pakko-alastomuus joutaa historiaan, luottamus ihmisten tahtoon ja kykyyn huolehtia asiallisesti hygieniasta on nykyaikaa. Toni Panula, tuottaja, Helsinki ps. itse viihdyn alasti. Lähteinä tässä on käytetty. https://www.valvira.fi/documents/14444/261239/Allasvesiasetuksen_soveltamisohje.pdf/f6bc9091-304e-49d3-a9ac-019bd7573db0 https://www.ttl.fi/ova/kloori.html https://fi.wikipedia.org/wiki/Kloori