Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Demokratia melkein ottaa päähän – tai oikeastaan ottaakin

Hyvää eduskuntavaaliehdokasta etsiskellessä joutuu miettimään omia arvojaan ja niiden painotuksia. Ja koska äänestäminen on mahdollisuus vaikuttaa, niin äänen saaja on syytä valita järjellä ja harkinnalla. Moni toki tekee sen myös muilla kriteereillä, on kivaa kaveria, oikea väri tai sama vihollinen, ja myös nämä ovat demokratiassa ihan päteviä valintakriteerejä. Kun ääni on annettu ja tulos julkistettu, on demokratia toteutunut ja arvopohja seuraavan neljän vuoden valtapolitiikalle luotu. Mutta juuri tällä hetkellä tuntuu, että ehdokkaan löytäminen on vaikeaa, koska puoluepolitiikasta on tullut hyvin huonoa politiikkaa, joidenkin puolueiden kohdalla suorastaan pahaa politiikkaa. Henkilökohtaisesti en tunne yhtäkään puoluetta omaksi, en edes aiempia suosikkipuolueitani. Siispä tekee mieli puhua rumia ihan kaikista. Persut ovat läpeensä typerä puolue, joka kerää kannatusta viha- ja umpimielisyyden kautta, ilman aidosti rakentavaa otetta oikeastaan yhtään mihinkään. He ovat kompleksisen ksenofobiansa vankeja, mölyapinoita, joiden jäljiltä Suomi taantuisi sisäänpäinkääntyneeksi ja pelokkaaksi kansakunnaksi, jolla ei olisi annettavaa niin kansainvälisillä mielipideareenoilla kuin humanitaarisessa työssäkään. Demarit ovat aina käsi ojossa muiden suuntaan, vaatimassa muita maksamaan pysähtyneisyydestä ja raskaista rakenteista, joiden vähänkin liikkeen he pyrkivät lopullisesti pysäyttämään. Sosiaalidemokratiasta on tullut avoin piikki, jolla halutaan rakentaa valtava itsetarkoituksellinen julkinen himmeli, jonka suojassa ei tarvitse puhua tuottavuudesta tai kestävyydestä, kun maksajat voi sulkea ulkopuolelle, kuin käänteisesti keskitysleirin aidan ulkopuolelle. Kokoomus on ahneudessaan suorastaan vaarallinen todelliselle hyvinvoinnille. Jos joku uskoo kokoomuksen olevan markkinatalouden kannalla, joka olisi edes jotenkin ymmärrettävä ja hyvä aatesuunta, niin olet erehtynyt; kokoomus on pro business – puolue, jolle avoin markkinatalous ja rehti kilpailu on itseasiassa vitsaus. Isot korporaatiot tuottavat parhaat lahjukset, joten miksi suosia pieniä tai kilpailua? Keskustan kohdalla ei varmaankaan kannata isommin revitellä, ettei tule vahingossa kehuneeksi sitä. Sen verran puolue on nimittäin onnistunut kotipesäänsä paskomaan, että en usko keksiväni tarpeeksi kovaa solvausta, jolla enää keulia entisen pääministeripuolueen saavutuksia. Pitää vain kysyä, että onko maakuntamalli todellakin normien ja byrokratian purkua? Siis kokonaan uuden hallintotason luominenko keventää hallintoa? No joo, älkää vaivautuko selittämään, asia meni jo. Vihreät näyttävät melko harmittomalta. Kaupunkilaisten nuorten fantasiointia hippiutopioista ja luomulattesta. Ja sitä varten pitäisi pysäyttää koko Suomi. Moottoritiet puistokäytäviksi, ydinvoimalat mausoleumeiksi ja vaaleanpunaiset lasit kaikille pakollisiksi. Ja kun se suosikki kahvila ei enää saisikaan sitten reilun kaupan raakakahvilastiaan Kolumbiasta lennätettynä, niin muutettaisi takaisin vanhempien luokse asumaan? Vasemmistoliitolle uutinen: ei ole olemassa taikaseinää, josta voi kuitata rahat perustuloon ja samaan aikaan suureen julkiseen ja vieläpä ilmaiseen terveydenhuoltoon. Sosiaaliturvan kehittäminen ei kehitä Suomen kansantaloutta. Sen tekee liiketoiminnan ja yrittämisen kehittäminen, siis joutenolon ehkäiseminen. Hyvinvointia on yhteinen aktiivisuus. Ymmärrättekö? Oikeuksia syntyy vasta, kun on velvollisuudet otettu hoitoon. Rkp:tä ei oikein voi moittia mistään, koska sen verran mitäänsanomattomasta puolueesta on kyse. Heille kelpaa kaikki, kunhan joku ankkalammen asukkaista istuu ministeripirssin takatuhdolla ja hoitaa sieltä eturyhmänsä asioita. Kun politiikkaa tehdään oma etu edellä, niin mieluisin hallituskumppani lienee kokoomus tai keskusta. Mutta, kaikki muutkin kelpaavat. Jättekiva. Kristillisten ihmisviha on niin kirkasotsaista, että sillä on saanut jopa ministerin viran. Mitä siitä onkaan maailman historiassa seurannut, kun lukemisto on liian kapea-alaista ja uskomukset jyräävät rationaalisen ajattelun? No, aina on joku joutunut roviolle, hirteen tai niin kuin nykyään kantamaan moniväristä lippua todistaakseen olemassa olonsa. Synnin julistaminen on syrjintää. Olikos tässä nyt kaikki? Ainiin, Siniset , nuo kunnian ja omantunnon aisankannattajat, rumia poliittisia takinkääntöjä vastaan taistelev….hetki….pahoittelut…nyt onkin….arvoisat lukijat, olemme saaneet uutta tietoa; Siniset ovat mielikuvituksenne tuote, häviävä kangastus, joka ei ole koskaan pärjännyt, eikä koskaan tulekaan pärjäämään yksissäkään vaaleissa, koska hillotolppia äänestäviä ei yksinkertaisesti ole. Satuolentoja. Heippa. Oli kiva – tai ei ollutkaan. Menkää vain. No, kun kerran pieniä ja heikkoja tässä lähdettiin kiusaamaan, niin otetaan nyt sitten muutkin huomioon. Piraatit . Päiväunet perustuslakiin ja ilmaiset pleikkarit kaikille. Feministipuolue . Muiden vika. Liberaalipuolue. Viski on paras vaaliase. Tähtiliike . Hä? Liike Nyt. Hei täällä oli puolueiden kokoontuminen, mitä te täällä teette? Ai politiikkaa, no tervetuloa sitten. Yhteenvetona voisi siis todeta, että tilanteessa, jossa puoluepolitiikka on yhtä huonossa jamassa kuin tällä hetkellä, ottaa demokratia päähän pahemman kerran. Mutta, uskokaa tai älkää, ihmisistä ne puolueetkin kuitenkin koostuvat ja ihmisiin kannattaa luottaa. Mene ja etsi itsellesi hyvä ehdokas ja äänestä. Toni Panula, tuottaja, Helsinki