Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Tasa-arvon mahdottomuus – erilaisuus on rikkaus

Olen ennenkin kirjoittanut tästä tasa-arvoaiheesta, ja ilmiselvästä syystä. Se on tällä hetkellä yksi tärkeimpiä puheenaiheita Suomessa, ja se mietityttää minuakin kovasti. iesten ja naisten välinen tasa-arvo on todennäköisesti mahdottomuus – koska sitä ei tunnu kukaan lopulta haluavan. Toki suurin osa meistä haluaa, että kaikkia ihmisiä kohdellaan ja kunnioitetaan yhtäläisesti, ja että jokaisella on mahdollisuus toteuttaa itseään. Emme halua syrjiä tai väheksyä toisia ihmisiä, vaan kohdata toisemme yksilöinä.  Mutta täydellinen tasa-arvo, tasapäisyys toteutuisi vain pakolla. Metoon ja ties monennen aallon ja välillä hirveän aggressiivisen feminismin myötä tasa-arvoasiat ovat olleet tauotta esillä niin mediassa kuin sosiaalisessa mediassakin. Ja aina yhtä asenteellisesti, puolueellisesti ja epätasa-arvoisesti. Feministit eivät varsinaisesti tunnu puhuvan tasa-arvosta, vaikka sanovat niin tekevän. Miehet ja naiset ovat erilaisia, tekevät erilaisia asioita ja eri syistä, vaikkakin enemmistöllä on sama tavoite. Löytää kumppani, tosin sekin monesta eri syystä. Kenellä perheen vuoksi, kenellä vaikka vain seikkailun. Tällaista ei toki kai saisi nykyään sanoa ääneen. Joka tapauksessa erot tekevät tilanteesta hyvin vaikean hahmottaa, koska, hassua kyllä, objektiivista ja kaikille kelpaavaa erotuomaria ja asian ratkaisijaa ei ihmiskunnasta taida löytyä. Eroista täytyy siis selvitä ihan osapuolten välillä keskenään. Ainoa, josta lienee jonkinlainen yhteinen näkemys, on että ihmisinä olemme kaikki samanarvoisia, eroistamme huolimatta. Se tarkoittaa sitä, että oikeudet ainakin pitäisi olla samat kaikille, kuten myös velvollisuudet. Ihan tasan noin ei kuitenkaan ole. Nykyisessä feministisessä manauksessa kaikki, mikä kuuluu miehille, kuuluu myös naisille – ja pahimpien miesvihaajien mukaan se pitää ottaa pois miehiltä. Miehessä on vikaa joka tapauksessa, teki tämä niin tai näin. Feministien kärkijoukot eivät arvosta faktoja eikä nöyristeleviä miehiä, vaikka käyttävät näitä hyväkseen hyvin valikoivasti ja epärehellisesti. Onneksi heitä on tosi vähän. Miesasialiikkeen jyrkimpien ajattelijoiden mielestä feministit ovat yksinkertaisesti väärässä, koska ovat feministejä, jotka eivät vain käsitä todellisia tasa-arvon ongelmia oikeastaan lainkaan. Suurimmat tasa-arvo-ongelmat koskevat miehiä. Nämä miehet eivät halua antaa tuumaakaan periksi naisille, etteivät vahingossa anna pientäkään tunnustusta feminismille. Edellinen toki oli karrikoitua kuvausta, mutta mitä ongelmia tasa-arvossa sitten vielä on, esimerkiksi Suomessa – ja mitä ei. Miehet kuolevat keskimääräisesti aikaisemmin kuin naiset, tekevät keskimäärin pidemmän ja tuottavamman työuran ja vastaavat yhteiskunnan vaarallisimmista töistä. Miehet myös ovat useammin väkivallan uhreja kuin naiset – ja miesten on vankeuden uhalla suoritettava varusmiespalvelus tai sivari. Naiset saavat vähemmän palkkaa, ainakin omasta mielestään. Tämä on tosin monesti todistettu vääräksi, mutta feministejä eivät faktat varsinaisesti hetkauta. Naiset ovat yleisesti ottaen uhreja. Väkivallan, seksuaalisen häirinnän, työsyrjinnän, lumenaurauksen ja ties, minkä vääryyksien uhreja. Eikä tämä ole muuttunut suuntaan tai toiseen, oikeastaan koskaan. Kaikki edellä esitetyt ovat vastaantulleita väitteitä tasa-arvotilanteesta, Suomessa. Osin oikeita, osin vääriä. Ja kuitenkin maatamme pidetään yhtenä maailman tasa-arvoisimmista maista – se ei vaan kaikille kelpaa. Tutkittua tietoa löytyy esimerkiksi siitä, että tasa-arvoisessa yhteiskunnassa miesten ja naisten työt eroavat selkeästi enemmän toisistaan kuin vähemmän tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa. Se on kiusallista informaatiota varsinkin feministeille, joiden narratiiviin kuuluu, että miesten ja naisten töitä ei ole, vaan erityisesti nainen kelpaa mihin tahansa työhön, siinä missä mieskin. Mutta esimerkkejä löytyy. Pelastuslaitoksen leivissä, palomiehen hommissa naisia on huomattavan vähän ja se johtuu siitä, ettei kovinkaan moni nainen pääse pelastusopiston pääsykokeista läpi. Kokeet on mitoitettu sen mukaan, että ne vastaavat ammatissa mahdollisesti vastaantulevia todellisia tilanteita. Toki, asiassa on teoreettinen puolensakin, mutta silti, mies sopii pelastajaksi paremmin, koska on se fyysisesti vahvempi sukupuoli. Toisaalta esimerkkejä sukupuolittuneen työelämän ongelmistakin on. Varhaiskasvatus on yksi naisvaltaisia aloja, jossa palkkataso laahaa perässä työn vaativuuteen nähden. Vaikka yhteiskunnan yleinen palkkatasa-arvotilanne on huomattavasti lohdullisempi kuin mitä feministinen narratiivi esittää, niin epäkohtia on olemassa itseasiassa molempiin suuntiin, mutta juuri esimerkiksi varhaiskasvatuksen palkkaus lienee yksi parannusta kaipaava naisvaltainen toimiala. Lapsista huolehtiminen ja heidän kasvattaminen on monessa mielessä todella tärkeää työtä. Se pitäisi palkita nykyistä paremmin, ei vähiten arvostuksen osoittamiseksi. Ja mikä myös huomionarvoista, varhaiskasvatukseen kaivattaisiin enemmän miehiä, naisten rinnalle malliaikuisiksi kasvaville lapsille. Pörssiyhtöiden johtopaikoista puhuttaessa, nousee esiin mies-nais-määrät johtokunnissa, ja jostain syystä niitä paikkoja pidetään annettuina jollekin. Tämä on kummallista, koska huippupaikkoihin nousee ylipäätänsä murto-osa ihmisistä, ja se tapahtuu kovan kilpailun kautta eli tehtäviin pyritään ja niistä taistellaan, muuten niitä ei voisi edes kunnolla hoitaa. Sen verran tuulista huipulla on. En väitä, etteikö yhteiskunnan verkostoissa tapahtuisi suosimista ja ryhmäpelaamista, mutta en usko, että se olisi kovin sukupuolittunutta. Niin naiset kuin miehetkin muodostavat niin sanottuja hyvä veli/sisko -verkostoja. Niistä on kuitenkin tehty jonkinlainen mörkö, joka pitäisi karkottaa, mutta verkostot ovat välttämättömiä ja hyödyllisiä, suurimmaksi osaksi. Niiden arvioinnissa pitäisi pystyä suurempaan tarkkuuteen, ettei vastustus kohdistuisi myös ihan tarpeellisiin verkostoihin. Yhteistä kaikille tasa-arvoasioissa tuntuu kuitenkin olevan, että ongelmat ovat jonkun muun vika. miesten syrjäytyneisyys tai poikien huono koulumenestys on naisten vika, osaksi onkin. Herrakerhot ja hyvät veljet estävät naisia – jossain. Ja kaikki ovat oikeassa, näin on. Syyttömiä ei kai ole, ja kaikkien on tehtävä itse työnsä omien mahdollisuuksien hyödyntämisen eteen. Onko se ny niin paha juttu?   Toni Panula, tuottaja, Helsinki