Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Saisinko olla kasvissyöjä ihan omassa rauhassani?

Päätin jo aikaa sitten ryhtyä kasvissyöjäksi, koska ilmastonmuutos tekee kaikkien elämästä vaikeampaa, ja ihmiskuntana toki ansaitsemme sen. Onhan se osin syytämme. Samalla valitettavasti joillekin muutoksen lähestyminen on myös mahdollisuus itsekorostukseen muiden kustannuksella. Saatan muuten itsekin syyllistyä siihen juuri. Nimittäin kasvisyöjäksi ryhtyminen on minulle projekti, jonka teen vaiheittain, jotta muutos sujuisi mahdollisimman kestävästi. Vihaan takapakkia missä tahansa kehityskaarissa. Toisaalta olen päättänyt, että en pidä aiheesta sen suurempaa meteliä, jopa tämä kirjoituskin on vähän liikaa. Haluan oppia tuntemaan muutoksen ensin sisäisesti, eikä siihen oikein istu julkinen käsittely. Joten, en toivo keskustelua aiheesta, pitäkää kysymyksenne ja kommenttinne vaan omana tietonanne – tai jos ihan pakko, niin  kasvokkain keskustellen voidaan aihetta käsitellä. Päätin kirjoittaa aiheesta, koska hiljaisuuteni asiasta on osoittautunut joillekin vaikeaksi palaksi ja toisaalta, koko päätös tehdä projekti omassa rauhassa aiheuttaa absurdeja reaktioita. Pienikin vihjaus kasvissyönnistä, tietyssä, ”tiedostavien” piirissä, niin saan niskaani syytöksiä siitä, että teen sen väärin; joko siksi, että en ole vielä tarpeeksi kasvissyöjä tai siksi, että joku tekee sen paremmin. Opettajia, suoranaisia saarnaajia ja muita besserwissereitä riittää välillä ruuhkaksi asti – jokainen itse erinomaisuus, salaisen tiedon haltija ja maailmojen syleilijä. Ja todellakin, heidän puheenvuoronsa häiritsevät minua tällä hetkellä enemmän kuin urpot kaverini, joille kasvissyönti on vielä jotenkin pelottavaa ja naurattavaa. Heitä onneksi on kovin vähän enää. Olen tavannut toinen toistaan hienompia tapoja ilmaista olevansa ilmastonmuutostaistelun kärkijoukoissa. Sitä julistetaan hyvin itsetarkoituksellisesti ja kirkasotsaisesti, puhutaan etuoikeuksista, vastuusta ja ties mistä feminismistä. Kaikki vain haluaisivat puhua aiheesta, minä haluaisin vain olla rauhassa, tehdä luovaa työtä – ja kaikessa hiljaisuudessa osallistua maailman pelastamiseen sillä häviävän pienellä osallani, jonka kokonaisuudesta muodostan. Miten sitten projektini etenee? Olen kasvisruoan kanssa hyvässä vauhdissa jo, ja tänä vuonna kauppakassiini ei ole enää punaista lihaa eksynyt kuin kerran. Vuodenvaihde oli etappi, jossa päätin lopettaa punaisen lihan ostamisen kotiin, siis vain minä tein tuon päätöksen ja se koskee vain minua, enkä vaadi sitä keneltäkään muulta. Ja toki valmistan liharuokaa, jos ainekset löytyvät jääkaapista, sillä olemme perheenä edelleen sekasyöjiä. Ketään perheessämme ei kielletä syömästä mitään ruokaa, vaan uutta ruokavaliota on nyt tuotu pöytään pieninä annoksina. Viikossamme on pari ihan puhdasta vegaaniruokailua, linssikeiton tai härkis-tomaatti-pastan muodossa. Punaista lihaa välttelemme, esimerkiksi lihaleikkeleiden ostaminen on vähentynyt varmaan 95 prosentia, mutta kalaa syömme mielellämme ja kanaa jopa vielä vähän liikaa. Jälkimmäistä minäkin ostan, kunhan se on kotimaista, ja mielellään vielä mahdollisimman lähellä tuotettua. Kasviksissa en katso toistaiseksi karttaa, koska haluan vielä löytää maailmoja sitä kautta. Lentäminen kun on lakkautuslistalla myös joskus lähitulevaisuudessa – parin seuraavan reissun jälkeen ja kun raideliikenne vie minut kotiasemalta muuallekin kuin venäjälle. En aio tässä nyt avata projektin aikataulua tai muita yksityiskohtia sen enempää, koska sille ei ole olemassa ehdottomia rajoja, vain ehdoton tavoite; lihankulutus pois omista ostosvalinnoista kokonaan. Ruokavaliossa se varmaan saa säilyä pidempään; jos vaikka tulee jossain juhlissa vastaan. Täydelliset ehdottomuudet kun yleensä johtavat ongelmiin tai ainakin perusteettomiin rasitteisiin. Mutta, sen verran on todettava, että (punainen)lihaton ruokavalio on kotikeittiömestarille todella kiehtova mahdollisuus. Härkiksestä ja Murusta on tullut uusi suosikkini monessa mielessä, ei pelkästään helppoutensa ansiosta, vaan myös niiden tuoman ajatuksen myötä. Tärkeä osa kotiruokakulttuuria on maku- ja syömistottumusten monipuolisuus, ja juuri siihen lihattomuus johtaa, terveellisyyden lisäksi. Makuihin tulee keskityttyä ja lopulta niistä tulee myös inspiroiduttua. Ja syy, miksi kirjoitin tämän, ei sittenkään ole toisissa ihmisissä, vaan siinä, että eilen ostin jauhelihapaketin ja tein liharuokaa. Minulla oli yksi sinappisten lihapullien resepti, jota en ollut koskaan tehnyt, enkä halunnut sen jäävän kokeilematta, joten harkitusti toteutin mielihalujeni viimeisen – no yhden viimeisistä toiveista. En jaa reseptiä, koska se oli liian hyvä, edistäisi vain lihansyöntiä. Sitä paitsi, jollakin on varmasti parempikin. Sillä aikaa, jos teitä lukijoita ruoanlaitto ei huvita; tee linssikeittoa. Sen helpommaksi herkuttelu ei mene.   Toni Panula, tuottaja, Helsinki