Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Eurovaalikone

Usko ja ihmisoikeudet – ratkaisematon ristiriita?

Olen viimeisen parin viikon aikana käynyt Twitterissä tiivistä keskustelua parin uskovaisen ihmisen kanssa. Twiitti-ketju on jo niin pitkä, etten ihan tarkkaan muista sen alkupistettä, mutta omasta puolestani lähdin kommentoimaan uskovaisten tapaa asettaa puheessaan toisia ihmisiä eriarvoiseen asemaan heidän elämäntyylien tai muiden ominaisuuksien vuoksi. Pidän tuollaista puhetapaa julmana, tasavertaisuuden vastaisena puheena, koska se kohdistuu ihmisten hyvin henkilökohtaisiin asioihin. Homous tai avioero eivät nykyisen maallisen ja yhteiskunnallisen ajankuvan mukaan ole enää minkäänlaisia vääryyksiä tai edes arveluttavia asioita. Ne ovat normaali osa ihmiskunnan monipuolisuutta ja tasavertaisuutta. Kuitenkin uskovaisten puheessa heidät julistetaan huonommiksi, heille julistetaan parannusta ja uhkaillaan oman näkemyksen mukaisella pahimmalla rangaistuksella. Puhujat perustelevat sanomansa omalla ehdottomalla totuudellaan, johon heillä, minunkin mielestä, on oikeus toki uskoa, mutta onko heillä sen nojalla oikeasti oikeus loukata toisia ihmisiä tässä yhteisessä todellisuudessa? En missään tapauksessa halua kieltää uskonnon harjoittamista tai kritisoida kenenkään henkilökohtaista uskoa. En ala väittelemään jumalan olemassaolosta, koska se keskustelu on loputon ja turha. Kyse on ihmisten keskinäisestä kohtaamisesta, hyväksymisestä ja kunnioittamisesta, ihmisinä. Moraalin ulkoistaminen ja yhteen muuttumattomaan totuuteen perustuva käytös, tuottaa ristiriitaa arkitodellisuuden kanssa, jossa arvot ovat uskonnollisia järjestelmiä monipuolisempia ja tapojen hyväksytty kirjo alati muuttuvaa ja kasvavaa. Se on normaalia kehitystä ihmiskunnan kasvaessa ja oppiessa koko ajan uutta ympäröivästä maailmasta – ja muista ihmisistä. Tällöin jäykkä uskonnollisuus tuottaa ristiriitaa. Minua siis hämmästyttää uskovaisten ihmisten kyky tehdä pahaa toiselle ihmiselle, samalla ajatellen sen olevan oikein. Toisen ihmisen ominaisuuksien loukkaaminen, millään perusteella, on väärin ja pahasta. Uskonnollisista syistä on käyty sotia ja tapettu ihmisiä enemmän kuin mistään muusta syystä koskaan, joten esimerkkejä uskon suoranaisesta pahuudestakin on. Jos siis jotain saisin uskovaisilta pyytää, niin tilaa, rauhaa ja arvostusta kunkin ihmisen elämälle ja elämäntyylille. Omasta uskostaan ei todellakaan tarvitse luopua, eikä edes siitä julistamista tarvitse lopettaa, vaan toteuttaa niitä lähimmäistä kunnioittavalla tavalla, puuttumatta toisella tavalla ajattelevien henkilökohtaiseen elämään. Sama koskee siis kaikkia meitä. Todellinen lähimmäisen rakkaus tapahtuu tässä todellisuudessa, ilman välikäsiä, ihmiseltä ihmiselle. Silloin jokainen on ihan itse vastuussa sanomisistaan. Toni Panula, tuottaja, Helsinki