Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kilpauinti

Kilpauinti on yksi Keuruulla harrastettavista lajeista. Mistäkö tiedän tämän? Olen itse harrastanut sitä melkeinpä kuusi vuotta, aloitin sen ensimmäisellä luokalla. Itse sain innoitteen harrastukseen isältäni ja ystäviltäni. Ensin se oli vain harrastus muitten joukossa, mutta vuosien saatossa siitä tuli jo elämäntapa. Ainut asia mielessäni oli, uinti ja siinä kehittyminen. Ensimmäisenä harjoittelussa aloitetaan tärkeimmistä perusasioista. Yksi niistä on liuku. Liuku tapahtuu startin ja käännöksen yhteydessä ja sillä on suuri merkitys. Mitä parempi liukuasento on, sitä virtaviivaisemmin menet veden alla sekä päällä. Säästät hyvällä liukuasennolla kilpailussa sekunteja. Yksi huono liuku voi viedä jopa kaksi sekuntia, se on suuri aika, kun altaassa on samaan aikaan uimassa viisi muutakin kilpailijaa, jotka haluavat voittaa. Mutta ei ainoastaan liulla voita. Muitakin hyvin tärkeitä seikkoja täydellisen nopeuden ja tekniikan saamiseen on. Startti, käännös, vartalon kierto, käsien ja jalkojen voima ja hapen otto ovat kaikki tärkeitä. Kaikkea tätä harjoitellaan, hyvin monta kertaa. Keuruun uimaseurassa eli Keuto uimareissa on kolme eri ryhmää. Aloittelijat pääsevät uimakoululaisiin, seuraava vähän vanhempien ja kehittyneempien ryhmä on Delfiinit ja usein kisoissa käyvät ja useita kertoja viikossa treenaavat ovat Kilpurit. Itse kuuluin Kilpureihin. Matkani kilpauimariksi kuitenkin alkoi sieltä uimakoululaisten ryhmästä, mutta hyvin pian pääsin jo Delfiineihin, joilla oli treenit kolmesti viikossa. Siinä ryhmässä minulla vierähtikin pari vuotta, mutta sitten, kun kehityin ja kilpahuuma kasvoi, olin valmis Kilpureihin ja useisiin treeneihin ja sitoutumaan harrastukseeni, joka oli silloin minulle jo hyvin tärkeä. Kilpureissa ollessani minulla oli uintitreenit maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin. Silloin oli myös salitreeni torstaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Treenit sijoittuivat aina hyvin myöhään, jolloin uimahalli oli jo kiinni, etteivät vapaa-ajan uimarit olleet tiellämme ja saimme koko altaan käyttöön. Se oli hyvin raskasta aina iltaisin tulla kotiin, kun oli ollut melkein kaksi tuntia treenaamassa, mutta ajan myötä siihenkin tottui eikä se ollut enää niin kamalaa. Mutta takaisin uinnin tekniikkaan! Tekniikkaa harjoitellaan treeneissä monilla erilaisilla tavoilla ja harjoitteilla. Käsiä ja niiden tekniikkaa harjoitellaan yleensä lättäreillä. Ne lisäävät pinta-alaa käsiin ja se saa käsivedosta raskaamman ja kehittää käsilihaksia. Toiset apuvälineet uintiin ovat räpylät ja pullari. Pullari tulee jalkojen väliin, jolloin jaloilla ei voi potkia. Räpylöillä voi treenata hapenottokykyä ja delfiinipotkuja. Kilpauinnissa on neljä eri lajia: vapaauinti, rintauinti, selkäuinti ja perhosuinti. Matkoja on monia, on 50 metriä, 100 metriä, 500 metriä ja 1000 metriä. On myös viesti ja sekauinti. Sekauinnissa uidaan kaikkia lajeja putkeen. Silloin lajijärjestys on perhonen-selkä-rinta-vapaauinti, tämä järjestys on pakollinen. Kilpailussa jokaisessa lajissa ja ikäluokassa, palkitaan kolme nopeinta. Lajeissa on omia sääntöjä, esimerkiksi rinta- ja perhosuinnissa käsien pitää tulla käännöksessä ja maaliin tullessa samaan aikaan seinään. Muuten tulee hylky siitä suorituksesta, eikä aikaa oteta ollenkaan. Myös, jos startissa varastaa, otetaan koko lähtö uudelleen. Jos varastaa lähdössä liikaa, siitäkin voi seurata hylky. Minut itse on hylätty selkäuinnissa, kun tein selän käännöksen väärin. Se harmitti paljon, mutta opin siitä hyvin paljon eikä minua ole enää hylätty selkäuinnissa. Kilpauimari tarvitsee harrastukseensa kahdet uikkarit kisoja varten, uimalakin ja varauimalakin, rikkoutumisen varalta sekä uimalasit ja pyyhkeen. Niillä pääsee jo pitkälle ja muita pakollisia tarvikkeita ei ole, mutta jos haluaa voi ostaa omat lättärit, räpylät ja laudan. Emilia Hietakangas Kirjoittaja on Suur-Keuruun työharjoittelija.