Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Lusikka sopassa

Olen seurannut SuurKeuruun nettikeskusteluja Multian kouluhankkeesta ja tullut siihen tulokseen, että aivan kaikkien yhteinen projekti tämä ei näytä olevan – siis kokonaan uuden rakentaminen. Valitettavasti myöskään mistään ei ole selvinnyt, kuinka suuri osa koulun oppilaista ja henkilökunnasta kärsii koulun huonosta ilmasta, homeesta tai muusta haittatekijästä, joka estää kolukiinteistössä oleskelun. Jo vuosikausia olen puhunut ala-asteen kehittämisestä ( nykyään puhutaan ala- ja yläkoulusta, mutta käytän selvyyden vuoksi -astetta). Aloitin aiheesta porisemisen jo 1990 luvulla, jolloin muistan, kun eräässä tilanteessa silloinen kunnanjohtajamme totesi, että ” ylipäätään kunnalle olisi edullisinta, että sillä ei olisi omaa koululaitosta lainkaan, vaan palvelut ostettaisi naapureilta”.  Tämä oli hänen toteamus ei mielipide. Voin kokemuksesta sanoa, että yläasteikäinen on täysin kykeneväinen menemään naapuripitäjään kouluun. Varsinkin kun/jos sinne ei tarvitse yksin mennä, sillä moni kaveri menisi samaan suuntaan. Mutta vakuutan, että yksinkin onnistui. On aivan sama millaiset seinät yläasteella on, jos se ei sisäpuolella kykene tarjoamaan nykyajan haasteita vastaavaa opetusta runsaine valinnaisaineineen ja kursseineen. Usein näiden ns. porinavuosieni aikana olen kuullut monen nuoren perheen suusta, että ” tulisihan sitä sinne maalle ja pikkupitäjiin asumaan, jos vaan koulut tarjoaisivat parempia vaihtoehtoja”. Ala-asteen kohdalla kyse on monesti myös kielitarjonnasta ja miten se nivoutuu yläasteen tarjontaan. On aivan yleistä, että vanhemmat haluavat kielivaihtoehtoja – moniakin – lapsilleen jo ala-asteella saati yläasteella. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa,  että  kun yläaste on lukion yhteydessä/vieressä ne muodostavat varsinaisen kampuksen ja sujuvan yhteisön. Jopa  yhteisiä opettajia. Kurssitarjonnasta puhumattakaan. Toistan taas kerran itseäni: panostetaan kaikki resurssit ala-asteeseen ja selvitetään viimeistään nyt, mitkä mahdollisuudet naapuripitäjillä olisi ottaa multialaisia yläasteelleen. Kouluun olisi pitänyt panostaa viimeistään jo kymmenen vuotta sitten mikäli sen olisi haluttu vaikuttavan väkilukuun nostavasti. Nyt on myöhäistä. Valitettavasti on niin, että ensin tyhjenivät kylät, nyt tyhjenevät kirkonkylät ja seuraavaksi pienet kaupungit. Maaseutupitäjien asunnoilla ei ole kohta mitään muuta arvoa, kuin kiinteistöverotusarvo, joka jo nyt on vääristynyt, sillä sen pitäisi perustua vakuusarvoon ollakseen oikeudenmukainen. Multia on kaukana isoista kaupungeista. Asuntojen jälleenmyyntiarvolla on aina ollut merkitys ja nykyisin varsinkin, koska liikkuvuus työn perässä on lisääntynyt. Moni nuori perhe miettii tarkasti minne asettuu asumaan. Koska yhteiskunnallinen rakentaminen ei tarvitse varsinaisia vakuuksia, sillä veronmaksaja on takaajana, niin juuri tästä syystä kuntapäättäjien on/olisi mietittävä vähintään kolme kertaa miten ja millä hinnalla suunniteltu kohde palvelee mahdollisimman montaa kuntalaista. Jatkuva veroäyrien nosto ei voi olla maksukyvyn perusta, vaan on mietittävä palvelujen karsintaa. On siis tehtävä tarpeellisuusjärjestys ja kartoitettava lain mukainen huolehtimisvelvollisuus, sekä mitä voidaan yksityistää. ” Mitä haluamme haluta”, kuten sanoo Yuval Noah Harari kirjassaan Sapiens- Ihmisen lyhyt historia. Jos koulu on läpeensä ”mätä” ja on terveydelle vaarallinen, niin silloin kunnalla on velvollisuus toimia. Mutta se, miten toimitaan, ei ole velvollisuusasia vaan tarkoituksenmukaisuusasia. Ehkä olisi hyvä jättää ne taputukset vähemmälle ja miettiä uudelleen hurmoksen jälkeistä tilannetta. p.s. mahdolliset kommentit omalla nimellä  Kiitos!