Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Mihin on unohtunut kortteli 97?

  Lähes päivälleen kaksi vuotta sitten, kirjoitin jutun Keuruun keskustan kortteli 97:stä eli tuttavallisemmin kuvanäyttämön tontista, ja siinä jutussa pengottiin hieman tuon alueen kehitysmahdollisuuksia. Korttelin kehitys oli silloin ja on kai edelleen jäätynyt paikoilleen, lähinnä lienee ristiriitaisten taloudellisten intressien vuoksi. Ja jollei tuota aluetta oteta nyt mukaan torikeskusteluun, tai muuten avata sen tulevaisuutta, niin voidaan kai puhua jo alueen muumioitumisesta. Ja keskusta-alueen suunnittelun suhteen sellainen olisi vähintään outo tilanne. Kaavakeskustelua vetää seurakunnan aloite ja aktiivisuus, joka on erittäin suotavaa, koska maanomistajan aloitteet ovat yleensä harkittuja. Kippavuorentien rakennussuunnitelmat ovat hyvin mielenkiintoisia, mutta en tässä nyt puutu niihin sen enempää. Ei oikeastaan ole mitään sanottavaa niistä. Suunnitelmat kuullostavat hyvältä. Mutta, tori ja sen tulevaisuuden merkitys sekä koko keskustan kehitystä ajatellen, kortteli 97 minua kiinnostavat todella paljon. Syitä ja tausta-ajatuksiani tähän avasin maaliskuussa 2017 kolumnissani “Keskustan tabula rasa”, jossa koitin maalailla kuvaa eräänlaisesta kulttuurikeskustasta, aktiivisesta ja monipuolisesta alueesta, jossa mahdollistuisi Keuruulle uudenlainen kaupunkitapahtumien ja kulttuuritoimintojen tekeminen. Kirjoitin: “Nykyinen tori parkkipaikaksi, vanhat liikerakennukset pois Keuruuntien varresta, josta kortteli avautuisi kansalaistorina alas Mäkisen rantaan ja kirjastolle, muodostaen alueen kausiluonteisten kaupunki-ilmiöiden ketterälle syntymiselle. Uudenlaisia markkinoita ja kaupunkifestivaaleja, siis kaupungin elävyyttä ja seudun imagoa nostavia tapahtumia.” Tuo ajatus ei siis ole ihan täysin omani, vaan poimin sen eräästä näkemästäni luonnoksesta tuon alueen kaavaksi. Pidin näkemästäni, koska siinä syntyi ajatus ihan uudenlaisesti aktiivisesta keskustasta ja uudenlaisista toiminnoista siellä. Sellaisista, joista Keuruun isompi aluekehitys, esimerkiksi matkailun saralla voisi hyötyä. Nyt keskustelussa esiin nousseet vaihtoehdot ovat toki myös toteuttamiskelpoisia, mutta omasta mielestäni hieman monimutkaisia. Miksi tori pitäisi siirtää muutaman kymmenen metrin päähän, kun juuri sinne voisi rakentaa pysäköintipaikan, joka palvelisi molempia kirkkoja. Jossain aiemmissa keskusteluissa tuli esiin vanhan kirkon alueen bussipysäköinnin ongelmat kirkkomatkailun haasteena. Sekin tulisi ratkaistua rakentamalla pysäköintialue siihen kiertoliittymän viereen – jossa se muuten palvelisi myös rautatieasemaa. Pitäisikö linja-autoasemakin muuten sijoittaa jononkin siihen viereen, rautatieaseman luokse vaikkapa? Markkinoilla Kokoomus sekoili torin siirtämisellä nykyisen linja-autoaseman paikalle, mutta olisiko vain helle sekoittanut oikeiston ajatuksen juoksua? Miksi tori sijaitsisi jossain takapihalla?