Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Metoon olisi mentävä eteenpäin

Metoo-aihe on ollut vuoden ajan pinnassa mediassa ja somessa, ylipäätänsä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ja avaukset ovat lähes poikkeuksetta lähteneet liikkeelle naisnäkökulmalla, toki ihan ymmärrettävästi ja aiheellisesti. Naisten kokema syrjintä ja vallan väärinkäyttö ovat epäkohtia, joihin olikin korkea aika puuttua. Mutta, tuntuu hieman, että aiheen kehitys on jämähtänyt paikoilleen, koska keskustelu on jäänyt junnaamaan naisten kokemusten ja syyllisten etsimisen ympärille, ja selväksi on tullut, että näitä kertomuksia riittää. Siksi koen tärkeäksi kertoa, miten metoo-ilmiö vaikutti minuun, valkoiseen, länsimaiseen cis-heteromieheen, jolla on egalitaristinen tapa katsoa sukupuolten tasa-arvoasioita. Sillä, käsittääkseni, jokseenkin minunkaltaisiin ihmisiin metoon kuuluikin vaikuttaa. Vaikka kaikki kaltaiseni eivät olleetkaan syyllisiä asiattomuuksiin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, metoo laittoi minut katsomaan ja ajattelemaan omaa käytöstäni suhteessa muihin sukupuoliin ja vähemmistöihin. Ja on todettava, että korjattavaa oli, on mahdollisesti vieläkin, sillä tiedostamattomien ja syvälle juurtuneiden käsitysten ja toimintamallien muuttaminen tiedostamisen kautta on hidas prosessi. Tunnustan sukupuolten erilaisuuden, mutta siinä missä aiemmin annoin sen vaikuttaa ajatuksiini eri sukupuolten mahdollisuuksista, niin nyt olen ehdottomasti mahdollisuuksien tasa-arvon kannalla. Vaikka se välillä tuntuukin vaikealta. Esim. pääsyvaatimuksia pelastusopistoon tai pörssiyhtiöiden johtoon ei pidä madaltaa, vaan kilpailu/vaatimukset on pidettävä mahdollisimman korkeatasoisina, vaikka se lopulta tarkoittaisi, että enemmistö menestyjistä olisi miehiä, joiden ominaisuudet sopivat paremmin siihen tiettyyn tehtävään. Täytyy nyt tähän jatkeeksi huomauttaa, että naisten ominaisuudet pörssiyhtöiden johdossa, niiltä osin kuin ne ovat historiassa toteutuneet, ovat mielestäni tasavertaiset miesten kanssa, mutta kisassa johtopaikoista miesten ominaisuudet ovat hieman vahvempia. Siinä on eroa ja siksi miehet pyrkivät ja pääsevät hanakammin näihin johtopositioihin. Ja päinvastoin, sinne päässeet naiset pesevät 99 prosenttia miehistä, joten ei sitä kovin epätasa-arvoiseksi sillä tasolla voi sanoa. Kyse on kuitenkin hyvin tuulisesta paikasta, johon edellytykset ovat vain prosentin murto-osalla ihmisistä. Toki, sukupuolten eroja löytyy muillakin yhteiskunnan osa-alueilla, joten edellinen on vain karkea esimerkki. Asiaan palatakseni, koen kuitenkin, että metoo-ilmiön myötä tärkein asia, eli oman käytöksen kriittinen tarkastelu sai uusia työkaluja ja tavoitteita, jotka nyt käytössä ollessaan tuntuvat positiivisilta. Tasa-arvoinen suhtautuminen kaikkiin ihmisiin on lähtökohta, josta käsin ihmisten välinen vuorovaikutus on kaikista tervehenkisintä. En taatusti ole ainoa mies, jonka käytös ja tietoisuus muuttui metoo-ilmiön myötä, mutta on varmasti vielä ihmisiä, tai siis miehiä, joilla vanhat tavat ovat jääneet päälle. Ja syy tähän on, että syyllistäminen ja pelkkä kurjuuden esittäminen ei välttämättä tarjoa kaikentyyppisille ihmisille edellytyksiä oman käytöksen muuttamiseksi. Häpeä, kykenemättömyys, ennakkoluulot ja itsetunto-ongelmat voivat olla kynnyksiä, jotka estävät itsensä positiivisen kehittämisen. Ja niiden suhteen meidän pitää yhdessä, yhteiskuntana tehdä töitä. Pääväitteeni siis on, että metoon vaikuttavuutta pitää vielä vahvistaa uuden keskustelusuunnan kautta. Meidän pitäisi pystyä varmistamaan, että asiattomuuksiin syyllistyvät ymmärtävät tilanteensa ja osaavat korjata käytöstään. Siihen tarvitaan keskustelun jatkoa, jossa syyllisten hutkimisen ja huonojen kokemusten rinnalla kerrotaan aidosti oikeasta toimintatavasta. Annetaan selkeä vertailukohta sille käytökselle, joka oli väärä. Toki, lähtökohta on, että vastuu asiallisesta käytöksestä on jokaisella itsellään, ja että apua saa pyytämällä. Toisin sanoen, ihminen, jollet siis ole varma, että onko oma käytöksesi asiallista, tai jos tiedät käytöksesi olevan epäasiallista, muttet ehkä kehtaa tai osaa tehdä asialle itse mitään, niin ihan ensimmäisenä; jätä tekemättä se, mitä aioit ja sen jälkeen, ota selvää mikä olisi oikea tapa. Keskustele, Googlaa, katso peiliin ja puhu itsellesi. Perehdy omiin ajatuksiisi ja mieti, sanoisitko tai tekisitkö niin vaikkapa äidillesi. Ole rohkea kyseenalaistamaan oma toimintasi, ylittämään sosiaalinen paine sellaisissa piireissä, joissa ryhmätavat luovat epätervettä käytöstä. Pelkään nyt syyllistyväni miesten kollektiiviseen syyllistämiseen, eli siihen, mitä itse inhoan metoon yhteydessä. Tämäkin on yksi asia, jonka havaitsin ja opin tässä ilmiötä seuratessa ja pohdiskellessa. Usein syyt ihmisten käytöksen asiattomuuksiin sijaitsevat syvällä kulttuurissa ja sen rakenteissa, ja sen vuoksi häkkiä on kolisteltava, että niitä syvimpiä ja pahimpia vinoumia saadaan esiin. Miehet, ette kuitenkaan ole vastuussa naisista, ettekä täten valta-asemassa heihin nähden. Sama koskee myös muita vähemmistöryhmiä. Sen sijaan olette vastuussa itsestänne, omasta hyvinvoinnistanne ja asiallisesta käytöksestänne. Keskittykää siihen, näyttäkää mallia ja johtakaa kehitystä esimerkillänne. Teillä on mahdollisuus siihen, joten käyttäkää se kaikkien hyväksi.